Näyttelytrimmi ja pentunäyttely

Laura Myyrän trimmaama pentuleijonaleikkaus

Sunnuntain näyttelyä varten käytiin perjantaina Ylöjärvellä Laura Myyrän luona trimmissä, ja hän leikkasi Hupille pentuleijonaleikkauksen. Kuvassa Hupi heti perjantai-iltana trimmistä tultuaan. Ihan tuon näköisenä ei poika kyllä kehään asti pysynyt, näyttelypäivänä nimittäin satoi vähän väliä ja koko alue oli täynnä lammikoita. Muilla villisten omistajillahan olikin ihan teltat mukana, mutta me koitettiin pärjätä yhden sateenvarjon alla - no eihän siitä mitään tullut, jalat ja häntä varsinkin kastui ihan totaalisesti kehään mennessä. 

Olimme pentuluokan (isovillakoira, musta, ruskea ja valkoinen, 7-9 kk) ainoat. Ainoana oleminenhan ei kuitenkaan suinkaan tarkoita automaattista luokkavoittoa, vaan silloin koirakko joko saa tai on saamatta kunniapalkinnon (KP). Jos kunniapalkinto napsahtaa, silloin vasta on automaattisesti luokan voittaja ja "rotunsa paras" (ROP) -pentu. No kuinka ollakaan, meille tuo kunniapalkinto napsahti, märästä koirasta ja paikoin kovastikin jo kihartuneesta turkista huolimatta! Jee! :D 

Tuomarina toimi Astrid Lundava, Virosta, ja Hupin arvostelu oli kokonaisuudessaan seuraava: 

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, hieman löysät alahuulet. Hieman pysty kaula. Hyvä selkälinja, hyvä hännän kiinnitys, hieman lyhyt olkavarsi. Hyvin kulmautunut. Tarvitsee vielä lisää itsevarmuutta. Hyvä karvanlaatu."

Tuo "tarvitsee vielä lisää itsevarmuutta" tuli ehkä siitä, kun seisotuksessa piti pari kertaa asemoida Hupi uudelleen asentoon, vähän oli venkoilua, mutta toisaalta myös seisoi ihan nätisti aina sen hetken aikaa. Lisää harjoitusta tuohon tarvitaan edelleen. Juostessa meni myös alkuun peitsaamiseksi, josta kehäsihteeri huomautti, mutta kun itse lisäsin vauhtia, niin peitsaaminen loppui ja Hupi ravasi hyvin. Juostessa ei edelleenkään ollut mitään hyppimistä tai muuta riehumista, se on ihanasti jäänyt kokonaan pois. :)

Eli kaiken kaikkiaan meni siis hyvin, mutta edelleenkään en suunnittele meille mitään sen ihmeellisempää näyttelyuraa, sen verran tuo näyttelyturkin ylläpito kuitenkin arveluttaa. Voi toki olla, että jossain vaiheessa vielä löydän itseni joltain näyttelytrimmauskurssilta. :D

Mätsäreissä taas (+ ensimmäinen punkki!)

Viimeisissä Match Show -harjoituksissa ennen ensimmäistä virallista näyttelyä käytiin Iittalassa Kalvolan Koirat ry:n tapahtumassa. Päivä oli helteinen. Hupi käyttäytyi rauhallisesti ja ystävällisesti loppuun saakka, vaikka olimme paikalla peräti kolmisen tuntia! Äitini oli myös Usva-koiransa kanssa pienten aikuisten luokassa, sijoittuen punaisen nauhan koirista kuuden parhaan joukkoon.

Ensimmäisessä kehässä kaikki meni aika hyvin, Hupi juoksi hyvin ja riehumatta, ja jaksoi ensimmäiset seisomisetkin nyt paremmin kuin koskaan ennen. Koitin nyt esittää sitä niinkuin villakoiraa kuuluu esittää, kaulan alta (tai poskesta) vähän vetäen sen päätä taaksepäin lapojen päälle, ja toisella kädellä häntää nostaen pystyyn. Hieman koitin myös asetella takajalkoja. Hupi antoi nyt myös tuomarin koskea itseään ilman mitään ongelmia, hampaat antoi katsoa nätisti eikä reagoinut mitenkään mihinkään muuhunkaan kopelointiin. Tuomari tosin löysi sitten Hupista sen elämän ensimmäisen punkin, kiveksestä! Pyysi muakin kokeilemaan ja toden totta, pieni ylimääräinen pallohan siellä selvästi tuntui. Onneksi äitini oli mukana, hän on kokenut punkinpoistaja, ja sai heti mätsäripaikalla punkin nyppäistyä pois. Täytyy alkaa tehdä kotonakin säännöllisiä punkkitarkastuksia.

Sinisten pentujen kehään jälleen päädyimme, ja siellä Hupilla alkoi kyllä loppua kohden jo kärsivällisyys sen verran olla koetuksella, ettei olisi enää jaksanut seistä. Juoksemiset meni edelleen hyvin, mutta seistessä peruutteli pois mun otteesta muutamaan kertaan. Täytyy vaan koittaa jatkaa harjoituksia ja tehdä sille selväksi, että seisotaan niin kauan kunnes minä sanon että riittää, eikä niin kauan kunnes Hupi itse päättää, että riittää...

Häntä näyttäisi olevan hienosti pystyssä tässä juostessa,

kuten villakoiralla kuuluukin :)

Näyttelyseisonta-harjoitukset jatkuvat - ja Jonnan jatkokurssin viimeinen kerta

Viime postauksen jälkeen olenkin oppinut jonkin verran lisää villakoiran seisottamisesta, mm sen, että päätä ei suinkaan ole tarkoitus venyttää eteen, kuten joillakin muilla roduilla, vaan pikemminkin vetää ylös ja taakse, niin että pää on suoraan lapojen päällä. Etujalkojen pitäisi lisäksi olla suoraan alla ja täysin samassa linjassa, takajalat hieman takana (esittäjänpuoleinen takajalka saa olla hieman edempänä), ja tietysti häntä pystyssä. Esittäjän sormet eivät myöskään saisi näkyä koiran kurkulla (kuten tuossa viime postauksen kuvassa omani näkyy). :D 

Näissä uudemmissa kuvissa olen jo aika hyvin saanut ne kaulasta pitelevät sormeni piiloon ja tosiaan Hupin pään taaemmas, mutta edelleen korjattavaa löytyy. No, ei tämän pitänytkään olla helppoa ja heti valmista :D

Hupin kuono osoittaa väärään suuntaan ja etujalat

on varmaankin liian vinossa, muuten ehkä jo ihan ok.

Kuvakulma on tässä vähän huono (liian etuviistosta)

ja taas taitaa kuono osoittaa liikaa sivuun.

Tässä kuono osoittaa suoraan eteen, mutta etujalat ei

ole linjassa. tuota esittäjänpuoleista takajalkaa laitoin tässä tarkoituksella

edemmäs kokeilumielessä.

Eilen kävimme myös Jonnan perustottelevaisuus-jatkokurssin viimeisellä tunnilla. Otettiin vähän seuraamista ja toisten koirien ohittamista, sekä kaartion kiertämistä ja ruutuun menemistä. Hupi meni ruutuun kuin ammuttuna, kun vain näki että siellä odotti nameja :D Sää oli taas sateinen, mikä aiheutti Hupissa hieman ylimääräistä riehumista, mutta nyt sain jo paljon paremmin sen rauhoittumaankin, kuin viimeksi sateella treenatessa, jolloin se oli aivan pois kontrollista ja vaati Jonnaakin keskittymään meidän kanssa pelkästään siihen riehumiseen reagointiin ja mun ohjeistamiseen siinä. Neuvot kyllä tepsivät, nytkin se kyllä yritti alkaa riehua monta kertaa, mutta sain sen komennettua rauhoittumaan joka kerta, ja sitten tietenkin palkkasin kovasti rauhallisuudesta. Sain tänään myös tiedon, että olemme päässeet Valkeakosken kennelkerhon rally-tokon alkeiskurssille, joka alkaa tiistaina 8.8. Mahtavaa, vihdoin päästään treenaamaan sitä varsinaista rallyakin! :)

Esitystreeniä ja laukausvarmuutta

Eilinen seisotus... on tässä vielä tekemistä, että jalat saisi hyvin,

ja aikaakin pitäisi saada vielä pidemmäksi, minkä Hupi jaksaa seistä hiljaa.

Edelleen ollaan jatkettu näyttelyseisotustreeniä, pikkuhiljaa pidentäen aikaa, jonka vaadin Hupia seisomaan. Jalkojen asettelu onkin vielä aika vaiheessa, kun nyt on keskitytty siihen että ylipäänsä saadaan Hupi malttamaan tuossa paikallaan seisomisessa.

Koottiin myös oma epävirallinen treeniryhmä, jossa treenaillaan erilaisia toko- ja rallyjuttuja (vähän myös näyttelyjuttuja) viiden koirakon voimin. Eilen kokoonnuttiin toista kertaa, ja otettiin hieman luoksetuloja, paikallaan makuuta ja perusasennossa istumista häiriön keskellä. Lopuksi testattiinkin vielä kaikkien koirien laukausvarmuutta, kun yksi meistä oli järjestänyt ampujan valmiiksi omaa koiraansa testatakseen. Alkuun oltiin tiiviinä ryhmänä ja kaukana ampujasta, mutta vähitellen siirryttiin lähemmäs ja lopuksi myös vietiin koirat kauemmas toisistaan, jolloin ne eivät enää nähneet toisiaan, ja testattiin muuttaako se mitään. Ainakaan Hupin kohdalla ei muuttanut, se ei reagoinut yhteenkään laukaukseen yhtään mitenkään. Hieman katsahti laukauksen suuntaan, mutta ei edes säpsähtänyt. :)

Lisää Match Show -kokemusta

Hupi (6 kk) Tampereen Hakametsän jäähallin hiekkakentällä

Tänään jatkettiin mätsäriharjoituksia, tosin ilman mainittavaa menestystä (siniset pennut - ei sijoitusta) Havannalaiset ry:n Match Show'ssa Hakametsän jäähallin hiekkakentällä. Päivä alkoi odottelulla, sillä x-rotuisten kehä oli ennen isojen pentujen kehää, mutta ihan hyvin Hupi jaksoi odottaa. Hieman tempoili ohi kulkevien koirien (tai ohi juoksevien lasten) perään mutta totteli ihan kivasti kun toteutin nyt tuota aloittamaani tiukempaa linjaa ja komensin sitä välillä ihan kunnolla, kun nyt koitan ottaa haltuun tämän pikkuhiljaa murrosikäisen uroskoiran... Toki komentamisen jälkeen ja Hupin rauhoituttua, aina palkkasin ja kehuin kovasti. Aika ajoin Hupi ihan makaili jalkojeni juuressa ja katseli ohi kulkevaa elämää leppoisasti. Viime aikojen sateiset kelitkin vaihtuivat sopivasti mätsärin alkuun mennessä kauniiksi ja jopa kuumaksi auringonpaisteeksi (onneksi oli vettä mukana!).

Alkukehässä meni taas juosten esittäminen omasta mielestäni aika hyvinkin, Hupilla pysyi kaikki neljä jalkaa maassa (ei siis hyppinyt mua vasten) eikä edes kauheasti vetänyt edellä menevän koiran perään. Edellä menevä koira vieläpä hyppeli ja pysähteli vähän väliä niin että hyvä ettei törmätty heihin, itsekin jouduttiin sen vuoksi ainakin kerran pysähtymään, mutta Hupi selvisi tuostakin tosi hyvin, ei hämääntynyt yhtään ja keskittyi vain muhun.

Seisottamisessa sitten edelleen näkyi se harjoituksen puute. Hampaat antoi katsoa hyvin, mutta muuten meni kiemurteluksi ja tepasteluksi enemmän kuin seisomiseksi. - Toisaalta, onhan se edelleen vasta 6 kk vanha pentu :D En nyt vieläkään ota tuosta sen isompaa stressiä, rauhassa jatketaan vain harjoittelua. Olen kyllä nyt katsellut youtubesta villakoirien erikoisnäyttelystä videomateriaalia isovillakoirakehästä, ja ajattelin nyt ottaa ihan sieltäkin oppia tuohon seisottamisen harjoittelemiseen. En ole vielä oikein osannut esim. pitää Hupia poskesta kiinni samalla kun se seisoo, ja sillä tavoin tuntuvat kuitenkin isovillakoiran kanssa tekevän. Täytyy alkaa nyt totuttaa sitä tuohonkin. Harjoitukset siis jatkukoon! :)

Kuulumisia mm. mätsäreistä

Nyt onkin ollut pitkä tauko blogiin kirjoittamisessa, muutimme välistä kerrostalosta omakotitaloon, ja omien rajallisten voimien vuoksi ei ole oikein ehtinyt tai jaksanut blogia päivittää.

Koulutuksissa olemme Hupin kanssa käyneet yhä edelleen, tosin Koirakoutsin valmennus loppui taas tällä erää, samoin Valkeakosken kennelkerhon arkitottelevaisuus, mutta Jonnan jatkokurssilla olemme edelleen käyneet, viimeksi paikallaan makuuta harjoitellen. Hieman kärsivällisyyttä vielä vaatii Hupilta tuo harjoitus.

Erilaisissa match show'ssa olemme myös alkaneet käymään, ja tänään sitten ilmoitin Hupin jo ihan oikeaan kaikkien rotujen näyttelyynkin täällä Valkeakoskella. Elokuussa sitten menemme 7-9-kuisten pentuluokkaan. Ensimmäisissä mätsäreissä (Haukilassa ja Valkeakoskella) juosten esittämisen kanssa oli suuria vaikeuksia, ja varsinkin Valkeakosken mätsäreissä meni ihan pelleilyksi etenkin kakkoskehä. Hupi siis hyppi ravaamisen sijaan ja yritti purra hihnaansa. Tuohon otin sitten kurinpalautuksen äitini neuvosta, kun hänen kanssaan harjoittelimme näyttelyravia, jouduin komentamaan jo aika kiukkuisesti mutta sain kuin sainkin Hupin rauhoittumaan, ja seuraavissa mätsäreissä Tampereen Kalevassa ravit sujuikin tosi hyvin.

Näyttelyseisottamisen kanssa on kylläkin edelleen ongelmia. Tällä hetkellä keskityn siihen, että palkkaan Hupia pelkästään paikallaan seisomisesta, en vielä yritäkään nostella sen häntää tai asetella sen jalkoja, kunhan saisin sen ymmärtämään käskyn "asento" tarkoittamaan pitkään paikallaan seisomista (erotuksena "seiso"-käskystä, jonka olen ajatellut enemmän rallyn puolelle tarkoittamaan liikkeestä seisahtumista tms). Katsotaan miten tuo lähtee sujumaan. Hitsi kun piti ekaksi koiraksi hankkia tämmöinen rotu, joka on kohtuullisen haastava esitettävä näyttelyssä, kun siihen kuuluu tuo hännän pitely ja jalkojen asettelu ja pään pito ylhäällä jne... :D Tosin eihän mulla ollutkaan mikään tarkoitus alkaa Hupin kanssa näyttelyitä sen enempää harrastamaan, vaan pääpaino on siinä rally-tokossa, mutta toisaalta miksei, ja näin pentuaikana on jo pelkästään sosiaalistamisenkin vuoksi mielestäni ihan hyvä edes noita mätsäreitä muutama kiertää. En tiedä olisinko oikeaan näyttelyyn ilmoittautunutkaan, jos ei sattumalta olisi sattunut näin lähelle.

Uusia kuulumisia pentukoulusta ja muualtakin

En ole viime aikoina paljon muistanut / jaksanut blogiin päivittää, mutta nyt voisin taas kirjoitella uusimmat kuulumiset.

Pentukoulu päättyi viime tiistaina ja viimeisinä harjoituksina teimme seuraamisen alkeita: pikku pätkiä siis seuraamista, perusasennosta seuraamaan lähtemisiä, seuraamasta maahan menoja seuraamasta istumaan istumisia. Noita olen koittanut nyt harjoitella kotonakin lenkeillä. Päätin, että ainakin kahdella lenkillä päivässä teen muutaman minuutin treenin noita läpikäymiämme asioita, että jutut säilyisi ja vahvistuisi Hupin päässä (ja munkin :D ). 

Valkeakosken kennelkerhon arkitottelevaisuuskouluunkin menimme, ja näitä tapaamisia on ollut kahtena keskiviikkona. Siellä on menty täysin samoja asioita kuin pentukoulussa ja koirakoutsin valmennuksessakin, eli edelleen seuraamista, katsekontaktin vahvistamista ja sen sellaista. Hyvin ollaan Hupin kanssa mukana pärjätty vaikka Hupi onkin ryhmän kuopus (taas kerran) ja kun muistaa aina pitää leikkihetkiäkin tasaisin väliajoin eikä tee liian pitkiä keskittymispätkiä kerrallaan, niin hyvin Hupilla on pysynyt mielenkiinto ja jaksaminen yllä.

Koirakoutsin viime valmennuksessa oli aiheena mikäs muu kuin seuraaminen :D ja siellä mulle huomautettiin, että namia pitelevä käsi kannattaa nostaa kylkeä pitkin vähän ylemmäs ja laittaa kyynerpää enemmän koukkuun, jolloin koiran katse nousee luonnostaan mukana kohti sitä toivottua lopputulosta, eli katsekontaktia ohjaajaan. Se olikin hyvä neuvo ja sen avulla sain jo aika hyvääkin kontaktia Hupilta noissa seuraamaan lähtemisissä. Eihän se pitkää pätkää vielä jaksa tehdä, mutta eipä tarvitsekaan. Nyt yritän lähinnä saada napakkuutta noihin perusasennosta lähtemisiin, että Hupi oikeasti lähtee mun mukana heti eikä jää miettimään että jaa pitikös munkin jonnekin liikkua...

Tänään kävimme mieheni äidin luona, jossa onkin naapurissa vähän yli vuoden ikäinen pieni narttukoira, jonka kanssa Hupi tulikin oikein hyvin juttuun, saivat leikkiä pihalla irtikin ja kovasti siinä juoksivat, ja Hupi ymmärsi kunnioittaa vanhemman nartun auktoriteettia ja perääntyi aina jos neiti sanoi vähän kovemman sanan. Toivottavasti Hupi saa joskus toisekin tuon koiraneidin kanssa juosta, sen verran kivasti tulivat juttuun (ainakin vielä).

Kävimme myös pentutapaamisessa Hupin kasvattajan luona, jossa vilskettä riitti kun yhdeksän pennun pentueesta kuusi oli paikalla (+ neljä vanhempaa koiraa). Sielläkin Hupi kunnioitti aika hyvin vanhempien koirien auktoriteettia, mutta osa omista siskoista olikin sitten helisemässä, kun Hupi ihan paini niiden kanssa, selätti ja tuli päälle räyhäämään, sekä yritti hyppiä päälle muutenkin. Tuosta sitten kasvattajan kanssa puhuimme myöhemmin ja tulin siihen tulokseen, että tuollaiseen käytökseen pitää jatkossa itse puuttua tehokkaammin, että Hupi tajuaisi, ettei saa liikaa häiritä ja ahdistella niitäkään koiria, jotka eivät itse kykene antamaan samalla mitalla takaisin.

Pentukoulu osa 6: ulkona seuraamista ja seuraamisesta istumista

Tänään kokoonnuttiinkin Aitoon Honkalan pihalla. Alkuun käytiin läksyt läpi, eli näytettiin, miten tuo kävelystä seisahtaminen sujuu... Mehän ei sitä kyllä oltu juurikaan harjoiteltu tässä välissä, mutta menihän Hupi sen kun namin kanssa sai johdatella :D Saatiinkin yleiseksi ohjeeksi jatkossa tehdä se pysäyttäminen namittomalla kädellä ja antaa vasta sitten toisesta kädestä nami.

Uutena asiana harjoiteltiin seuraamisesta istumista samalla kun ohjaaja pysähtyy. Namilla taas "imutettiin" vasemmalla kädellä ja pysähtyessä nostettiin kättä vartaloa pitkin ylöspäin niin koira istahtaa automaattisesti. Ja automaattisesti Hupi istuikin, tosin seuraamisen kanssa oli vähän niin ja näin välillä, kun kuono meinasi kovasti etsiytyä maahan kaikkia kiinnostavia hajuja nuuhkimaan :D Tosin Hupi ei ollut ainoa, olla oli tuota keskittymisongelmaa, piha loi selvästi paljon haastavammat olosuhteet suhteessa sisätiloihin.

Jonna sanoi, että jos tosissaan treenaa tuota perusasentoa ja siinä pysymistä, niin ei saa koskaan palkita koiraa jos se istuu vähänkin vinoon, ettei sille tule tunne että "ei se nyt niin tarkkaa ole". Tuohon pitää muistaa kiinnittää huomiota. Seuraamisessa mä meinasin edelleen jäädä vain odottelemaan Hupia ja vielä kiertyä ja kääntyä yläkropasta sen puoleen, mikä on just pahinta mitä voi tehdä (kun kohti kumartuminen on koirasta uhkaava ele, jolloin se usein vain hidastaa omaa menoaan entisestään). Millähän tuostakin oppisi pois! Enemmän vain ryhtiä ja reippautta siihen omaan menemiseen, eikä mitään hidasta epävarmaa hiipimistä, prkl! :D

Koirakoutsin rally-tokon penturyhmä (osa 4): vadin kiertoa, keilan kaatoa ja häiriötreeniä

Tänään Koirakoutsilla tehtiinkin taas paljon kaikenlaista. Vadin kiertoa harjoiteltiin lisää, siinä Hupi edelleen teputtaa hienosti pari askelta kerrallaan. Paljonkaan emme ole vielä saaneet tuota askelten määrää kasvatettua, mutta ehkä se sieltä pikkuhiljaa tulee.

Tunnilla tehtiin myös harjoitus, jota Mari kutsui "höpöhöpö-harjoitukseksi" eli harjoitus, jolla ei sen erityisemmin tavoitella mitään muuta kuin hauskaa yhdessä tekemistä pennun kanssa. Kyseessä oli keilan kaato. Keila siis laitettiin pystyyn kentälle ja palkittiin koira siitä jos se kuonollaan tai tassullaan kaatoi keilan (tai edes koski siihen). No Hupin kanssa tuossa ei kyllä ollut varsinaisesti mitään ongelmaa, se suorastaan rynnisti keilaa kaatamaan :D Ongelma oli enemmänkin se, että se riehaantui tuosta tehtävästä ihan liikaa, yritti repiä keilaa mun kädestä ja kellahti makaamaan sen päälle eikä olis antanut sitä mulle ollenkaan... Oli pikkuisen vaikeuksia yrittää saada keilaa uudestaan pystyy Hupi remmin päässä toisessa kädessä :D 

Teimme myös häiriötreeniä siten, että Mari toi kentän keskelle paljon pehmoleluja, joita piti hiljakseen lähestyä ja samalla palkita koiraa katsekontaktista ohjaajaan. Eli idea oli se, että vaikka edessä olisi jotain kiinostavaa, koira silti tarjoaisi ohjaajalle katsekontaktia. Alkuun tuo oli tosi vaikeaa Hupin kanssa, se vain kiskoi hihnastaan leluja ja toisia koiria ja ylipäänsä kaikkea kohti (siis edelleen pientä reihakkuutta ilmassa), eikä tuntunut noteeraavan mua mitenkään. Kun sitten sattumalta se käännähti lopulta mua kohti ja otti kontaktin, niin pääsin heti palkkaamaan, ja sitten sujuikin paljon paremmin, kun Hupi tajusi jutun juonen.

Tunnin loppuun vielä leikimme koiran kanssa omalla lelulla, ja arvata saattaa, että Hupi oli taas aivan onnessaan ja mun kädet oli kovilla kun sihti oli vähän niin ja näin, ja Hupin asenne oli vähän että "mikä nyt on lelu ja mikä mamman käsi, aivan sama, kunhan nyt jonnekin päin hampailla heilutaan" :D Tunnin lopuksi kysyinkin sitten Marilta, että miten mun pitäisi reagoida tuohon Hupin ei-toivottuun käytökseen, eli siis siihen, että innostuessaan se alkaa purra talutinta ja roikkua siinä. Mari kannusti vain ohjaamaan koiran huomiota muualle noissa tilanteissa ja pyytää siltä jotakin, minkä se varmasti osaa, ja sitten palkita siitä ja samalla koittaa saada koira unohtamaan ei-toivottu käytös. Istumaan olenkin nyt alkanut Hupia pyytää joka kerta, kun se tarraa hihnaan, ja aika hyvin tuo on itse asiassa toiminutkin. Hihnassa roikkumiset on jääneet viime aikoina lenkilläkin aika lyhyiksi, kun vain heti muistan pyytää istumaan, ja sitten vasta matka jatkuu.

Hupin ensimmäinen käynti trimmaajan luona (+ mökkeilyä)

Hupin uusi look :)

Tänään Hupi kävi ensimmäistä kertaa trimmaajalla, Trimmaus Eugeninissa täällä Valkeakoskella. Trimmaaja Erika otti Hupin huoneeseen ja leikki siinä samalla hetken aikaa Hupin kanssa kun kyseli multa toiveita ynnä muuta. Hupi sai myös nameja Erikalta ja vähän jopa alkoi riehaantumaan siinä. Päätin sitten luottaa Erikaan ja jättää Hupin trimmaamoon kahdestaan hänen kanssaan, vaikka alunperin olis jo Erikan kanssa sopinut, että olisin tällä ensimmäisellä kerralla koko ajan itse paikalla. Hupi näytti kuitenkin tulevan Erikan kanssa niin hyvin toimeen, ja kun tiesin että Jonnakin tulisi olemaan paikalla, ja Jonnan Hupi tuntee jo ennenstään (kun hän on pentukoulumme vetäjä), niin oli aika luottavainen olo. Lähdin sitten käymään kahvilla. Muutama kimeä haukahdus kyllä kuului perääni kun myymälän puolelta ulos kävelin...

Palattuani odottelinkin myymälän puolella vielä hyvän tovin, ennenkuin Erika huikkasi Hupin olevan valmis. Trimmaamon puolelta ei kuulunut kuin satunnaisesti pientä vinkumista, ja iloinen ja riemukas Hupi mua sieltä tervehti, kun lähdin sitä sieltä hakemaan. Erika kehuikin, että oli ollut todella iloinen ja reipas pentu, ja pöydälläkin kuin vanha tekijä. Ihan loppua kohti oli Erikan mukaan vähän havaittavissa, että Hupilla alkoi jo kärsivällisyys loppua, mutta ei ilmeisesti tosiaan mitään sen isompaa draamaa ollut tullut missään vaiheessa. Satunnaisesti Hupi kuulemma yritti kääntyä katsomaan, mitä takapäälle oikein tapahtuu, mutta kun Erika oli namilla houkutellut taas naamaa oikeaan suuntaan, niin hyvin oli kuulemma totellut. :) Jonnakin oli käynyt paikalla ja sanoi, että heti Hupilla oli alkanut häntä heilua, kun oli hänen äänensä kuullut. Jonna kehui vielä lisäksi mua siitä, että olen onnistunut Hupia niin paljon rohkaisemaan, kun silloin ensi kerralla, kun Hupin liikkeeseen vierailulle toin, se oli selkeästi arempi ja varautuneempi.

Erika kehui erikseen Hupin ihon ja karvan kuntoa, ja sanoi, että hyvin olen sen onnistunut pesemään ja föönaamaan - tuo olikin erityisen kiva kuulla, kun kerran aamuseitsemältä olin herännyt sitä puunaamaan. :D Kiva myös kuulla vahvistusta sille, että ilmeisesti sitten se föönausjälkikin on ihan riittävän hyvää, vaikka itsestäni kyllä tuntuu, etten edelleenkään saa sitä ihan niin kuivaksi kuin olisi tarkoitus, kun en vielä viitsi niin pitkää sessiota Hupilta vaatia.

Trimmauksen jälkeen Hupi sai jäädä pariksi tunniksi yksin kotiin lepäämään, kun kävin hoitamassa asioita, ja loppupäiväksi lähdettiinkin vanhempieni mökille taas Monaa ja Usvaa tapaamaan. Kaksi metsälenkkiä tehtiin, toinen kolmisen kilometriä ja toinenkin pari, niin että koirat saivat olla alusta loppuun vapaana. Oli ihanaa taas nähdä, miten Hupi nautti saadessaan kunnolla juosta vapaana ja vähän leikkiä koirakavereittenkin kanssa. :)

Pentukoulu osa 5: lisää seuraamista, pysähdyksiä ja luoksetuloa

Tänään pentukoulussa otettiin lisää seuraamista. Saimme kehuja hyvästä katsekontaktista, mutta Hupi kulkee kuulemma hieman vielä liian kaukana (jos siis haluan suorituksesta mahdollisimman oikeaoppisen). Namilla pitäisi vielä vain ensin houkutella se ihan siihen jalkaan kiinni ja vasta sitten hakea sitä katsekontaktia.

Harjoittelimme myös liikkeestä seisomaan jäämistä siten, että seuraamisen aikana itse hypähdimme koiran eteen namin kanssa niin että se pysähtyi. Nämä olivat aika hauskoja harjoituksia. :)

Viimeisenä teimme vähän luoksetuloja yksi koirakko kerrallaan. Kaikki eivät edes ehtineet suorittaa, mutta heidän suorituksillaan ilmeisesti aloitetaan ensi kerralla. Hupin kanssa kyllä ehdimme. Jonna piteli Hupin taluttimen päästä kiinni, kun minä lähdin juoksemaan ja huusin sitä samalla "tänne"-käskyllä luokse. Hupihan tuli reippaasti ja iloisesti, suorastaan riehakkaasti. :)

Koirakoutsin rally-tokon penturyhmä (osa 3): kosketusta ja vadin kiertoa

Tämän kertainen Koirakoutsin rally-toko -valmennus aloitettiin tekemällä taas perusasennossa katsekontaktin hakuja. Ne sujuivat hyvin. Teimme niitä myös jo vähän lähempänä muita koiria, ei ongelmia siinäkään. 

Varsinaiset uudet tehtävät olivat lattialle laitettavan alustan koskettaminen tassulla, sekä se vadin kierto, mitä olimme pikkuisen jo harjoitelleet äitini ohjeen mukaan kotonakin. Koirakoutsissa tosin käytettiin vadin sijaan pientä jakkaraa. Aloitimme kosketusharjoituksilla. Hupi sai palasen nurinpäin käännettyä kynnysmattoa, jota kohti ja koskemaan mun piti sitä johdatella. Kyllähän Hupi johdateltuna tietenkin tuli, mutta ei kyllä tajunnut homman ideaa ollenkaan. Yhdessä vaiheessa vaan meinasi alkaa puremaan ja retuuttamaan mattoa, mutta sitten sain ohjeeksi vain naksutella ja palkata koko ajan, kun se yksikin tassu koskettaa mattoa, niin sain sen ajatukset pois tuosta retuuttamisesta. Mutta ei sille kyllä mitään sen isompaa oivallusta vielä koskettamisen suhteen tapahtunut.

Jakkaran kiertoa kun aloimme harjoitella, niin Hupi kyllä nousi hienosti samantien jakkaran päälle, kuten se on kotonakin oppinut tekemään, ja palkkasin sitä sitten siitä. Mutta siihenhän se jäi seistä tönöttämään ja mua tuijottamaan, eikä liikauttanut takajalkojaan kyllä mihinkään suuntaan. Eihän me tuohon vaiheeseen oltu päästy itsenäisesti harjoittelemallakaan. Mari antoi sitten ohjeeksi vain odottaa, että se sattumalta liikauttaa edes toista takatassua vaikka vain puoli senttiä, ja heti siitä palkata. Vaikka vain heilauttaisi takapäätään johonkin suuntaan. En kyllä tunnin aikana vielä nähnyt Hupin sattumalta liikuttavan takajalkojaan yhtään, joten en päässyt siitä palkkaamaan.

Tunnilla jo hieman kiristi nyt ekaa kertaa hermoja se, kun Hupi oli vähän turhankin riehakas aina tauoilla, roikkui siis taluttimessaan, kiskoi sitä ja hyppi sitä vasten. Pitää ehkä ensi kerralla vähän kysellä, onko tuo ok vai pitäisikö tuohon alkaa enemmän puuttua, kun nythän en ole vielä mitenkään asiaan reagoinut kun olen ajatellut että se on kuitenkin niin vauva vielä, että sallittakoon tuommoinen vauvakäytös. Mutta nyt alkoi jo hieman hermostuttamaan, että mitä jos sillä, että annan sen tehdä noin, luon vain ongelmia jatkoon ja se jatkaa tuota remmissä roikkumista vielä aikuisenakin... No, katsotaan mitä ammattikouluttaja tuohon sanoo kun asiasta kysyn. Hyvä uutinen puolestaan oli se, että nyt Hupi ei oksentanut ollenkaan automatkoilla! Jospa tuosta vaiheesta jo päästäisiinkin pikkuhiljaa yli. :)

Tätä kirjoittaessani on jo seuraava maanantai, ja olemme jatkaneet kotona noiden alustaan koskettamisten ja vadin kiertämisen harjoituksia, ja kumpaankin Hupilla on kyllä tapahtunut nyt se ahaa-elämys! Tarjoaa jo hyvinkin takajalkojen teputusta vadilla seistessään ja olen päässyt palkkaamaan sitä jo pitkiä sarjoja tuosta askelluksesta! Ihan askel tai kaksi kerrallaan tietenkin vielä, mutta onhan tuo jo huomattavaa edistystä siihen verrattuna, että Hupi vain seistä tönöttää etutassut vadilla ja tuijottaa mua sellainen ilme naamallaan että "niin tätähän sä halusit vai hä? vai hä?" :D Samaten tuohon alusta kosketukseen (olen kotona käyttänyt vanhaa hiirimattoa) tuli ihan yhtäkkiä se oivallus, eräänä päivänä kotona kun aloimme harjoitella, niin Hupi vain ykskaks lähti musta poispäin samantien koskettamaan alustaa, ihan kuin se olisi aina osannut sen! Huvittavaa tuo, kun koiran koulutuksessa tapahtuu tuollaisia yhtäkkisiä hyppäyksiä, kun se oivaltaa jonkun uuden asian. Sitä on kiva seurata, ja nuo hetket pitää koittaa muistaa taas seuraavallakin kerralla, kun harjoittelemme jotain uutta ensimmäisiä kertoja, ja musta alkaa tuntua, että ei se tajua tätä ikinä... ;)

SS-tallin mätsäreissä kuunteluoppilaana :)

SS-tallin maneesissa

Olipa mukavaa päästä ensimmäistä kertaa match show'hun eli mätsäreihin! Vielä olimme tosin vain kuuntelu/katseluoppilaana, kun Hupilla ei ollut vielä kulunut viimeisimmästä rokotuksesta riittävän kauan (21 päivää) että olisimme voineet osallistua. Mutta oikeastaan parempi näin, musta olikin kivempi mennä aluksi Hupin kanssa vain katselemaan muuten vain, eipä tarvinnut ainakaan jännittää oman osallistumisen sujumista, eikä tarvinnut jäädä paikalle show:n loppuun asti, kun Hupilla olisi voinut jo kärsivällisyys loppua siihen mennessä hyvinkin.

Äitini osallistui Usvan kanssa, ja saivatkin kakkosryhmän (eli punaisten nauhojen koirien) hopeasijan! :D "Pieniin aikuisiin" Usva siis osallistui, ja jos Hupi olisi voinut osallistua, niin olisi varmaan mennyt "suuriin pentuihin". Muut ryhmät olivat "suuret aikuiset" ja "pienet pennut". Hupi jaksoi ikäisekseen tosi hyvin ja rauhallisesti, tein sen kanssa jopa hieman katsekontaktiharjoituksia perusasennossa, kuten Koirakoutsissa oli opetettu, ja sain siltä kontaktin hakuakin noinkin hälyisessä tilanteessa :) Vähän kyllä ajoittain myös maneesin hieno hiekka houkutteli kaivamaan, mutta jos se alkoi liikaa kiinnostamaan, niin poistuttiin vain Hupin kanssa hetkeksi maneesin ulkopuolelle, niin kaiveluhommat unohtui taas. Hevosiakin Hupi näki muuten nyt ensimmäistä kertaa, ja kyllä ihmetteli niitä, pari kertaa jopa alkoi haukkua tarhassa oleville hevosille, mutta jos kiinnitin sen huomion muuhun, niin lopettikin haukkumisen.

Koirakoutsin Rally-tokon penturyhmä (osa 2): kontaktia istuessa ja luopumista

Tänään harjoiteltiin katsekontaktia "perusasennossa" eli niin että koira istuu vieressä vasemmalla puolella. Naksu joka katsekontaktista ja heti perään uusi kontaksi. Taas piti varoa sitä, ettei kierrä ylävartaloa liikaa koiran puoleen.

Harjoiteltiin myös luopumista, ensin nami nyrkissä, ja sitten nami avonaisella kämmenellä. Pitää muistaa antaa kehumis-merkki, joko sanallinen tai naksu, ennenkuin antaa koiran ottaa namin avonaiselta kämmeneltä.

Harjoiteltiin myös kosketusta tikun päässä olevaan palloon, me tehtiinkin Hupin kanssa sillä kosketuskepillä joka on äidiltäni lainassa. Hupi teki hyvin pitkän sarjan, mutta heti kun kouluttaja Mari tuli kohdalle, niin Hupille kävi totaalinen herpaantuminen eikä sujunut enää oikein ollenkaan, tyypillistä! ;)

Kotiläksyksi saimme tuon perusasennon ja siinä kontaktista palkitsemisen harjoittelun.

Aina ei mene niinkuin Strömsöössä...

Aina ei paista aurinko...

Hupi ja ihana kevätsää ;)

Tässä kun jo aika monta viikkoa ollaan Hupin kanssa harjoiteltu elämään, niin ensimmäiset kommelluksetkin on jo päässeet käymään... Tuossa eräänä iltana, kun olimme palanneet Hupin kanssa reissusta (taisi olla rally-tokon penturyhmästä) niin siinä kun tulin vessasta, ehdin nähdä vilaukselta kun kokonainen raaka kanafile katosi parempiin suihin... Itsehän en edes tiennyt koko fileen saatavilla olemisesta, kun mieheni oli sen pöydälle paistamista varten ottanut lämpiämään siinä ennenkuin me palasimme kotiin. Minähän sitten soittelin jo kasvattajalle että mitä nyt tehdään ja saakohan se salmonellan, mutta sain rauhoittavaksi ohjeeksi että ei sitä salmonellaa enää niin tarvitse pelätä ja pennut on jo ihan pieninä saaneet raakaa kanaa, että pahin mitä voi tapahtua, on että maha menee vähän löysälle. Ja sehän kyllä sitten todella menikin! Koko seuraavan päivän Hupi parka oli lähestulkoon ripulilla, ja tulihan niitä kakkoja sitten sisällekin asti, kun eihän parka oikein pystynyt pidättelemään. Onneksi siitä sitten hiljalleen alkoi "tulosteet" normalisoitua.

Toinen moka oli sitten se, että kerran jo onnistuin leikkaamaan Hupilta yhtä kynttä liian pitkälle ja sain verenvuodon aikaiseksi... vaikka niin olen koittanut tuossa olla varovainen! Onneksi verenvuoto kuitenkin tyrehtyi aika nopeasti. Hupikin vain vähän vingahti kun kynsi katkesi, ei mitenkään täysin pois tolaltaan siitä mennyt, vaikka mamma törttöilikin. No, tekemällähän sitä kai parhaiten oppii...

Pentukoulu osa 4: kontaktia ja seuraamista

Tämän tiistain pentukoulussa keskityttiin kontaktiin ja seuraamiseen, jonkin verran tehtiin myös häiriötreeniä. Tunnin alkuun Jonna kävi katsomassa "kotiläksyjä" eli näytimme malliksi viimeksi harjoiteltuja seisomista, sivulle tuloa ja eteen istumista. Ihan ok kaikki meni, mitä nyt eteen istuminen aika vinoon. Sivulle tulosta Jonna tosin kommentoi, että kun minä sanon käskysanan vielä vasta siinä kohtaa kun Hupi on istumassa, niin voin alkaa nyt sanomaan jo siinä vaiheessa, kun Hupi on vasta tulossa viereen, että se ymmärtäisi käskyn tarkoittavan sitä koko tehtävää. Tämän jälkeen Jonna kävi taas kaikkien luona niin, että koira istui omistajan vierellä, ja tavoitteena oli, että koira ei pyri Jonnaa kohti vaan jatkaa istumista. Mua Jonna pääsi oikein kättelemään ilman että Hupi liikahtikaan! :)

Sitten harjoiteltiin jo vähän seuraamista. Minä pidän siinä käskyä "sivu" erotuksena käskystä "sivulle" joka meillä tarkoittaa sitä viereen istumaan tuloa. Tehtävää harjoiteltiin itsekseen omassa rauhassa, ja myös siten, että muista koirista muodostettiin kuja jonka väliin mentiin aina yksi koirakko kerrallaan, tavoitteena saada koiran huomio pysymään omistajassa siinäkin tilanteessa, että mennään muiden koirien välistä. Kovin lähelle noita muita koira ei toki vielä tuotu, kuja oli aika leveä. Hupi meni kujan tosi hienosti ja hyvässä kontaktissa, siitä saimme erikseen kehuja! :) Itsekseen tehtynä harjoitus ei sitten enää sujunutkaan ihan niin hyvin (tai Hupi alkoi ehkä jo vähän väsyä), eikä saatu mitään kovin pitkiä pätkiä pidettyä katsekontaktia yllä, mutta aina parin askeleen verran sentään. Mulle Jonna ohjeisti, että mun pitää varoa sitä, etten kävellessä kumartele vinoon Hupin ylle, etten onnistu vahingossa vaikuttamaan uhkaavalta sen silmissä. Täytyy yrittää pitää oma ryhti suorassa!

Koirakoutsin Rally-tokon penturyhmä (osa 1)

Tänään saatiin lisää treeniä, kun suunnattiin ensimmäistä kertaa Koirakoutsin Areenalle Ylöjärvelle rally-tokon penturyhmään. Ryhmän nimi on itse asiassa "Tavoitteellisten pentujen Rally-Toko" enkä mä nyt tiedä ollaanko me niin "tavoitteellisia", mutta ajattelin että kiva kuitenkin mennä tuotakin kokeilemaan, kun kurssi osui tähän pentuaikaan niin sopivasti. Tai oikeastaanhan Hupi on pikkuisen liian nuori, kun ei ole vielä neljää kuukauttakaan (tarkasti ottaen on päivää vaille 15 vkoa) mutta kun erikseen soitin ja kysyin, että saako niin nuoren pennun kanssa osallistua, niin vastaus oli, että on heillä ennenkin ollut kolmikuisia pentuja ja kyllä saa tulla, kunhan pitää sitten huolen riittävistä tauoista ja leikkihetkistä, eikä vaadi pennulta liikaa.

Lähdössä Koirakoutsin valmennukseen... Jännitti niin pirusti! ;)

Meillä olikin sitten yksi lelu (se vihreä narulelu) mukana ja sillä sitten harjoitusten välissä Hupia leikitin, ja leikkikin aika innoissaan, suorastaan riehakkaasti. Harjoitukset eivät kestäneet kuin pari minuuttia kerrallaan, ja välissä kouluttaja-Mari kertoi meille koulutuksen teoriaa. Hän ohjeisti myös miettimään valmiiksi sanat, jotka tarkoittavat, että harjoitus alkaa tai päättyy. Voisiko olla vaikka "keskity" ja "lepo" tms... No toi "lepo" tuo kyllä armeijan mieleen :D Täytyy koittaa ensi kertaa varten miettiä nuo sanat valmiiksi.

Ensimmäinen ja toinen harjoitus koskivat katsekontaktin hakemista. Ensimmäinen harjoitus oli siis ihan vain sellainen, jossa palkattiin koiraa katsekontaktista. Eli katse + kehu + nami. Minähän en alkuun edes tajunnut, että harjoitus on tosiaan niin yksinkertainen, ja pyysin Hupia siinä istumaan ja maahan ja palkkasin siitä. :D Vasta kun ohjaaja tuli kohdalle, ja kysyin tarkentavia ohjeita, niin mulle selvisi että pelkkä katsekontaksi riittää ja siitä palkataan.

Hyvä pointti tuohon palkkaamiseen oli se, että kättä ei pidetä koko ajan taskussa tai varsinkaan nameja nyrkissä, vaan käsi menee taskuun vasta kehun (oli se sitten sanallinen "hyvä" tai naksu) jälkeen.

Koirakoutsi Areenan ulkokenttä

Seuraava harjoitus oli sitten katsekontaktin hakemista liikkeessä. Tuo olikin hyvä harjoitus meille, sillä en ole oikein saanut Hupia katsomaan mua liikkeessä silmiin enkä tiennyt miten tuollaista edes lähdetään opettelemaan. Nyt sain sitten ohjeeksi lähteä kävelemään taaksepäin niin että Hupi seuraa mua, ja palkata heti kun se ottaa katsekontaktin siinä mun perässä kävellessään. Alkuun tuntui ettei Hupi tajunnut jutun juonta ollenkaan, se aina istui ja otti vasta sitten sen katsekontaktin, ja minäkin tyhmänä pysähdyin aina siihen, vaikka olisi pitänyt jatkaa kävelyä. Parin onnistuneen silmiin vilkaisun jälkeen homma alkoi pelittämään paremmin meillä molemmilla, ja saimme jo sentään vähän pidempiäkin kontaktipätkiä siinä kävellessä. Tuota pitää selkeästi harjoitella kotona paljon lisää!

Koirakoutsi Areena

Tuota kontaktin hakua liikkeessä harjoiteltiin parikin kertaa, ja sitten olikin enää naksutinharjoitus jäjellä. Enhän ollut tajunnut edes ottaa sitä meillä lainassa olevaa naksutinta mukaan, mutta saimme naksuttimet ohjaajalta, kun ei ollut kyllä kenelläkään toisellakaan omaa naksutinta mukana. Naksuttimen kanssa harjoittelimme ajoitusta ja vain ehdollistimme koiria naksuttimeen. Ensin *naks* ja sitten käsi ojentaa namin. Väli *naks*-äänen ja namin saannin välillä ei saisi ylittää viittä sekuntia, mutta toisaalta namia ei myöskään kuulunut antaa täsmälleen samaan aikaan naksautuksen kanssa. Aion kyllä alkaa tuota naksutinta Hupin kanssa käyttää, täytyy nyt kotona vielä pari kertaa tehdä tuo ehdollistus, ja sen jälkeen naksutinta voikin jo alkaa käyttää palkkaamiseen.

Naksutinharjoituksen jälkeen olikin enää loppurauhoittuminen jäljellä. Koirat houkuteltiin nameilla makaamaan, istuttiin itsekin alas ja koitettiin luoda rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Mari neuvoi ehdollistamaan koiran kotona vaikka jonkin tietyn peiton tai alustan päälle rauhoittumaan, joten se tietää sitten treenipaikoillakin (tai missä vain) että kun se tietty peitto otetaan esille, alkaa rauhoittuminen. Hyvä neuvo, täytyy tuokin ottaa kyllä työn alle, että saadaan Hupillekin oma rauhoittumispeitto. :)

Ikävänä puolena Hupi voi pahoin taas autossa kotimatkalla. :( Toinen osallistuja koulutuksessa sanoi, että rauhoittumispeiton avulla oli saanut oman koiransa lopettamaan autoon oksentelun, ehkä sitäkin voisi kokeilla kunhan ensin saadaan Hupi ehdollistettua tiettyyn peittoon.

Pentukoulu osa 3: sivulle tuloa, eteen istumista ja seisomista

Pentukoulun kolmas tapaamiskerta olikin varsin tehokas, ja treenattiin juuri sellaisia juttuja, mitä halusinkin Hupin kanssa harjoitella, eli sivulle tuloa (johon kuuluu siis myös sivulle istuminen), eteen istumista ja käskystä seisomista. Kaikki erittäin hyviä ja olennaisia taitoja. :)

Postauksen kuvat on tuokiokuvia viime viikolta, ei siis 

varsinaisesti pentukoulusta :)

Tunnilla tehtiin taas myös lähestymisharjoitusta, samaa siis kuin viimeksikin, eli Jonna lähestyi omistajan sivulla istuvaa koiraa, odotti kunnes koira katsoi häneen, käännähti sitten pois ja käski palkata. Hienosti sujui Hupilta edelleen tämä, ei ollut lähdössä minnekään vaan jaksoi istua paikallaan. Itse tosin en ollut varma minne mun pitäisi katsoa, Jonnaan vai Hupiin, ja katsoin sitten Jonnaan, mutta se oli ilmeisesti väärin, sillä Hupi haki kuulemma katsekontaktia muhun (tästä Jonna kehui sitä harjoituksen jälkeen) ja olisi pitänyt tajuta vastata siihen. No, ensi kerralla pitää muistaa katsoa Hupiin.

Hupi pesun jälkeen :D

Sivulle tuleminen: Käytän tässä käskynä sanaa "sivulle!" erotuksena "sivu!" -käskystä, jota olen käyttänyt "seuraa!" -käskyn tilalla Hupin kävellessä mun rinnalla (tätä siis olen vain omatoimisesti harjoitellut, en ohjatusti). Sivulle tulon (ja siihen istumisen) opettaminen aloitetaan niin, että pentu houkutellaan namun "imussa" eli namun perässä tulemalla (niin että se saa haistaa ja nuolla kättä, jossa nami on) edestä sivulle niin, että se kiertää ulkokautta ympyrän ihmisen vasemmalla puolella (vasen käsi siis ohjaa ja pitää namia). Ympyrän pitää alkuun olla riittävän iso, että pentu pääsee tulemaan sivulle takaapäin suorassa, eikä siis istu vinoon. Hupi tajusi jutun juonen hyvin ja teki hienosti. Pikkuhiljaa, kun tuon tekeminen tulee varmemmaksi, voi jättää ympyrää pienemmäksi. "Sivulle!" sanotaan sillä hetkellä, kun koira on istumassa viereen. Istumaan se saadaan nostamalla kättä kylkeä pitkin ylemmäs, jolloin se luonnostaa istuu.

Hupi Liikuntakeskus Parkin pihalla perjantaina

Eteen istuminen: Jälleen namun "imussa" houkutellaan pentua seuraamaan ihmistä edestäpäin, kun ihminen ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Jotta pentu istuisi mahdollisimman lähelle, niin namua vedetään lopuksi mahaa ja rintaa pitkin ylöspäin, jolloin se jälleen luonnostaan istuu. Pitää varoa samalla kumartumasta eteenpäin, sillä pentu voi kokea sen uhkaavana eleenä! Mieluummin ollaan vaikka lievästi takakenossa. Tämänkin Hupi tajusi nopeasti ja tuli ja istui namun perässä. Itse sain kommenttia siitä, että voisin ottaa nuo askeleet reippaammin, ilmeisesti meni mulla vähän hiipimiseksi. :D

Hupi iltakävelyllä

Seisominen: Tässä tehtiin niin, että kun pentu istuu, sitä houkutellaan jälleen namia poispäin vetämällä nousemaan seisomaan, ja koitetaan pitää kuitenkin sen ottamat askeleet vähäisinä - pari askelta ei näin varhaisessa vaiheessa haittaa, mutta päämääränä on se, että koira vain nousee seisomaan, ei askella eteenpäin.

Hupi ja uusin lelu

Pentukoulussa oli siis tosi mukavaa ja Hupi teki hienosti ja jaksoi keskittyä loppuun asti, mutta ikävä juttu oli se, että automatkalla pentukoulusta kotiin Hupi oli sitten oksentanut autossa. Toki se saikin paljon namia oppitunnin aikana (kun se kerran keskittyi niin hyvin ja teki hienosti! ;) ) niin ilmeisesti oksu tuli aika pitkälti siitä. Pitää ehkä miettiä vähäisempää namien määrää seuraavilla kerroilla, toisaalta voihan tuo matkapahoinvointi-taipumus helpottaakin Hupin kasvaessa joka tapauksessa.

Naksutinta, kosketusharjoitusta ja vatiharjoitusta

Kävimme tänään taas äitini luona vähän pellolla juoksemassa gööttineitien kanssa. :) Yksi ärähdys kuultiin Monalta ruokapöydän alla, kun olimme asettumassa syömään ja pöydässä oli pullaa... tuo mahdollisuuskin siitä, että ruokaa saattaisi pudota pöydästä kiristi tietysti Monan hermoja, muuten oli Hupin kanssa jo aika mukavasti. :) Hupi nautti silminnähden kun sai taas kunnolla juosta pellolla, kun en enää ole tässä taloyhtiön pihassa sitä niin uskaltanutkaan irti pitää, kun se on jo rohkaistunut niin paljon että saattaa hyvinkin lähteä jos näkee jotain riittävän mielenkiintoista. Luoksetuloakin kokeilin pellolla kerran niin että Hupin ollessa aika kaukana musta, huusin "tänne!" ja lähdin juoksemaan toiseen suuntaan -  hienosti ja vauhdilla Hupi kyllä singahti perääni. :)

Äitini opetti lisää harjoiteltavia temppujakin, ja antoi lainaksi kosketuskepin, jonka avulla voimme harjoitella käskystä kosketusta. Keppiin kuuluu myös naksutin, joten pääsen myös kokeilemaan sen käyttöä, täytyy siis alkaa ehdollistaa Hupia naksuttimen äänestä seuraavaan välittömään (tai tässä vaiheessa vielä yhtäaikaiseen) namipalkintoon. Eli *naks* ja samalla nami suuhun.

Kosketuskeppi, jossa myös naksutin.

Hupin pitää siis kuonolla koskettaa tuota pidennettävän varren päässä olevaa palloa,

ja siitä heti kehun ja annan namin.

Myöhemmin voin lisätä harjoitukseen käskyn "koske!"

Kokeilin kotonakin sitten noita kosketusharjoituksia kepin kanssa (keppi toisessa, ja nameja toisessa kädessä, ja koiran kuono ikään kuin "seilaa" kepinnupin ja namikäden väliä). Hupi oppi tuon tosi hienosti! Nyt vaan pikkuhiljaa pidentämään tuota keppiä (pidin sitä vielä aika lyhyenä ja pienellä etäisyydellä Hupin kuonosta) ja siis sitä etäisyyttä, mikä sen pitää liikkua päästäkseen koskemaan nuppia yhä uudestaan samalla kun välissä hakee toisesta kädestä namin. Harjoittelimme myös maahanmenoa lisää niin, että Hupi laskeutuu suoraan seisomasta maahan. Nuokin sujuvat jo hyvin, kun vie kädellä namia Hupin etutassujen väliin melkein, niin se laskeutuu luonnostaan etupää edellä, kuten kuuluukin.

Vatiharjoitus oli sitten sellainen, jossa treenataan takapään käyttöä. Hupin pitää nostaa etujalkansa nurinpäin käännetyn vadin päälle, ja sitten namin avulla houkuteltuna kiertää vatia askeltamalla takajaloilla sen ympärillä. Tosin, kun kokeilin tuota sitten kotona, niin huomasin että meillä on varmaan pienempi vati täällä, kun tuntui ettei Hupi oikein kunnolla mahtunut seisomaan etutassuillaan sen päällä, enkä saanut sitä ollenkaan askeltamaan. Pitää ehkä ostaa suurempi vati...

Pentukoulu (osa 2)

Tänään päästiin pentukoulussa jo itse asiaan, kun koitti ensimmäinen varsinainen harjoituskerta koirien kanssa. Pentukoulu tapasi Aitoon Honkalan hallissa, eli siis sisätiloissa saatiin olla. Kouluun osallistui noin kahdeksan pentua, rotuja oli kaikenlaisia, pieniä ja isoja, mutta olen niin huono tunnistamaan rotuja etten nyt lähde arvailemaan niitä sen tarkemmin. :D

Mukana meillä oli paistettua kanafilettä pieniksi palasteltuina, ja Hupi olikin niistä aika innoissaan. Tuo into tosin purkautui välillä niinkin, että Hupi hyppeli mua vasten, mistä en oikein tykännyt, mutta en nyt vielä ainakaan kysynyt siihen mitään toimintaohjetta, ehkä täytyy jatkossa enemmän vain itsekseen tehdä Hupin kanssa tehtäviä niinä hetkinä, kun kouluttaja-Jonnan huomio on toisessa koirassa (tähän hän siis kannustikin, mutta nyt ekalla kerralla jumituin itse aika paljon vain tuijottamaan muiden tekemistä :D ). Aika paljon tunnilla oli odottelua, kun Jonna kävi jokaisen koirakon luona teettämässä tehtäviä ja antamassa neuvoa, sikäli siis muistutti ratsastustuntia :D

Tunnin ensimmäinen tehtävä oli kävellä ringissä ja mennä kaikki vuorotellen pienenpienen esteen yli. Este oli siis sellainen alle 10 cm lankku kahden tolpan välissä, joten kaikki pennut pääsivät kävelemällä sen yli. Toiselle kierrokselle estettä nostettiin toisella lankulla jolloin se oli jo ehkä noin 15-20 cm, mutta edelleen koirat pääsivät kävelemällä sen yli. Kaksi ensimmäistä kierrosta Hupi jolkotteli yhtään kyselemättä esteen yli, mutta kolmannella kerralla jostain syystä teki stopin eikä olisi enää halunnutkaan mennä. Lopulta, kun sain toiselta kurssilaiselta nakinpalan, niin sillä houkuttelemalla Hupi astui varovasti yksi jalka kerrallaan esteen yli. Vaikea sanoa, mikä tuossa tilanteessa muuttui niin että sillä kertaa se ei niin vain suostunutkaan estettä ylittämään.

Sitten kysyttiin, ketkä koirat osaavat jo istua ja / tai mennä maahan, ja Jonna kävi jokaisen luona katsomassa miten nuo tehtävät onnistuivat. Hupi istui hienosti ja meni myös maahan ongelmitta. Myöhemmin katsottiin miten paikallaanolo onnistuu, ja tein sen Hupille aika helpoksi, sanoin "odota" kun se istui, otin vain pari askelta taaksepäin ja tulin takaisin ja palkitsin. Kerroinkin Jonnalle, että olemme jo harjoitelleet niinkin, että minä kierrän Hupin ympäri kun se istuu ja odottaa (kun näytti niin helpolta :D ). Jonna sanoi että tuolla treenissä on ihan hyväkin helpottaa tehtäviä hieman siitä, mitä on tehnyt kotona, koska siellä on kuitenkin niin paljon enemmän häiriötekijöitä (kuten kurssikaverit) ja lisäksi paikka on vieras. Joskus koira voi näet yhdistää tempun nimenomaan siihen paikkaan, missä se on sille ensimmäistä kertaa opetettu, ja voi olla, että uudessa paikassa temppu ei onnistukaan yhtä varmasti. Siksi kannattaakin harjoitella kaikenlaista vaihtuvissa paikoissa, vaikka kesken kävelylenkin. Tein kyllä tuon Hupin kiertämisenkin lopulta kerran, kun tein omatoimisesti tehtäviä, ja hyvin onnistui sekin.

"Odota" -käskyä Jonna neuvoi harjoittelemaan kotona paitsi istuen, myös maaten, ja lisäksi ruokakupin kanssa: "istu" tai "maahan" + "odota" + kuppi maahan ja hetken aikaa odotusta + "ole hyvä". Tuohon suuntaan pitääkin nyt laajentaa omaa harjoittelua, ja maahanmenoa pitää muutenkin harjoitella lisää, se ei ole vielä yhtä varma temppu Hupille kuin istuminen. Täytyy ottaa myös nuo ruokakuppi-harjoitukset ohjelmistoon. :)

Tunnilla harjoiteltiin myös vähän vieraiden kohtaamista siten, että koira istui omistajan vieressä ja Jonna käveli sitä kohti niin kauan kunnes koira kiinnitti häneen huomionsa (otti katsekontaktin), ja Jonna kääntyi selin heti tuon kontaktin saatuaan ja pyysi palkkaamaan koiran, jos se pysyi istumassa eikä noussut pyrkiäkseen hänen luokseen. Hupille tuo tehtävä oli helppo, se istui kuin tatti paikallaan. Jonna totesikin Hupinkin kohdalla, että koska kyseinen koira (Hupi ei ollut ainoa) on luonteeltaan hieman varautunut outoja ihmisä kohtaan eikä luonnostaankaan välttämättä pyri jokaisen vastaantulijan luokse, niin tällainen tehtävä on sille melko helppo. Tosin kävelyillähän Hupi on kyllä kiinnostunut kaikista vastaantulijoista, ja pyrkimässä heidän luokseen, joten sikäli tuollaisen harjoittelusta voi olla niihin tilanteisiin apua. :) 

Jonna kehui koko ryhmäämme poikkeuksellisen rauhalliseksi, yleensä kuulemma penturyhmät ovat paljon meluisampia. - Tällä kertaa pennut eivät haukkuneet juurikaan, vain pari kertaa oven takaa vilkkuvat, seuraavalle tunnille tulossa olevat koirat saivat aikaan hetkellisen haukkukonsertin - johon Hupi ei tosin ottanut osaa... Jonna kehui myös, että kaikki pennut ottivat hyvin kontaktia ohjaajaansa tehtäviä tehdessään. Mielenkiinnolla odotan jo, että mitä seuraavalla kerralla harjoitellaan. :)

Muistettavia tehtäviä tälle viikolle:

- "Odota" -käskyä ruokakupin annon yhteyteen

- Istumista ja maahanmenoa myös lenkeillä ja muutenkin vaihtuvissa ympäristöissä

"Odota" -käskyä myös maahanmenon yhteydessä (että Hupi odottaa maaten)

Pentukoulussa!

 Postauksen kaikki kuvat (c) Eemi Koskela

Tänään tiistaina oli pentukoulun ensimmäinen tapaamiskerta, ja tämä olikin vielä ilman koiria vietetty "teoriatunti" joka pidettiin Vietti & Vaiston tiloissa. Samana päivänä aiemmin Eemi kävi tapaamassa Hupia ja napsi siitä pihalla aika liudan kuvia, joita käytän tämän postauksen kuvamateriaalina. :)

Pentukoulun ohjaajaja Jonna aloitti kurssin teoriaosuuden kertomalla kahdesta eri oppimisteoriasta: klassisesta ja instrumentaalisesta. Klassinen oppimisteoria nojaa siihen, että koiralle jää muistijälkiä sen kokemista asioista, ja näin koira ehdollistuu odottamaan tietyissä tilanteissa tietynlaista käytöstä (sellaista mitä on siis tapahtunut samanlaisessa tilanteessa ennenkin). Koira saattaa esimerkiksi innostua jo nähdessään ihmisen vetävän takkia päälleen, jos tuo takki on ollut aina päällä ulkoilulenkeillä ja koira on oppinut takin päällevetämisen tarkoittavan, että nyt lähdetään ulos. Tällaisia positiivisia mielleyhtymiä voi hyvin käyttää koulutuksessa hyödyksi, ja nostaa niillä koiran innostuneisuutta. Koulutukseen Jonna suositteli ottamaan esimerkiksi aina saman repun mukaan (jossa namit, lelut, vesikuppi ja vesipullo tms), jotta koira pikkuhiljaa yhdistää sen koulutukseen ja saattaa hyvinkin innostua jo kotona kun reppu otetaan esille, että jes nyt lähdetään treeniin!

Instrumentaalinen oppimisteoria on nimensä mukaisesti välineellisen oppimisen teoria. Klassisin esimerkki välineellisestä oppimisesta on Pavlovin koirakokeet, joissa koira ehdollistuu yhdistämään tietyn äänen ruokakupin saapumiseen, ja lopulta pelkkä ääni (välineenä) saa koiran erittämään sylkeä vaikka ruokakuppia ei näkyisikään. Koiran koulutuksessa eniten käytetyt "välineet" ovat palkkaus (nami, leikkihetki) ja pakote (tai jopa rankaisu) (nykäisy hihnasta, selän kääntäminen koiraa päin tms.).

Palkkausta namilla

Sitten hieman motivoinnista, eli palkkauksesta: koiralle tyypillisimmät mieluiset ja motivoivat palkinnot ovat ruokapalkinnot tai lelupalkinnot (leikkihetki lempilelun kanssa). Etenkin pennuilla eniten motivoiva asia voi vaihtuakin moneen kertaan, joskus ruoka kiinnostaa eniten, toisinaan taas joku ihana lelu. Jonna kehottikin ottamaan koulutuskerroille mukaan paitsi koiran herkkuruokaa, myös useamman lelun, jotta voi hieman tilanteen mukaan kokeille, mikä omaa koiraa sillä kerralla motivoi eniten.

Hyvä testi siihen, mistä koira on eniten kiinnostunut, on seuraavanlainen: ota koiran nameja taskuun ja mene koiran kanssa häiriöttämälle paikalle, jossa se saa olla irti (ulkona tai sisällä). Anna koiralle nami taskusta, ja muutu sen jälkeen ihan passiiviseksi, ja laske samalla mielessä viiteen. Sen jälkeen anna koiralle taskusta uusi nami, ja taas muutu heti perään passiiviseksi ja laske viiteen. Toista viisi kertaa, sen jälkeen muutu passiiviseksi ja laske mielessäsi niin kauan, kuin koiran mielenkiinto pysyy yllä. Siis laske niin kauan, kun se odottaa uutta namia ja lopeta siihen, kun koira luovuttaa, kyllästyy, ja alkaa puuhata jotain omiaan. Tee sama koe myöhemmin lelun kanssa (leikkihetki + lelu taskuun ja laske viiteen) ja laske taas viiden kerran jälkeen, kauanko koira jaksaa odottaa uutta leikkihetkeä ennenkuin luovuttaa. Kumpaa tahansa se jaksaakin odottaa kauemmin, se sitä motivoi enemmän.

Tunnilla oli puhetta myös saalisketjusta: siinä on seuraavat osat: jahti - kiinnikäynti (tappo) - saaliinkanto. Jalostuksen vuoksi koirilla vaihtelee se, mistä osasta saalisketjua ne nauttivat eniten. Esimerkiksi vinttikoirat nauttivat eniten jahdista, terrierit taas kiinnikäynnistä (tai ravistelusta) ja alkukantaiset sudet puolestaan nauttivat eniten saaliinkannosta. Saalistuksen viettitaso on korkeimmillaan yleensä jahdin aikana, ja laskee kohti saaliinkantoa. On hyvä pohtia, mistä osasta saalisketjua oma koira nauttii eniten; onko sen mielestä parasta vain juosta lelun perässä, nauttiiko se "vetoleikeistä" joissa jäljitellään tuota saaliin ravistelua, vai onko se tyytyväisimmillään saadessaan rauhassa kantaa "saalistaan" eli leluaan ilman että kukaan yrittää ottaa sitä siltä pois. Tämän kun tiedostaa, voi koittaa leikkiä oman koiransa kanssa juuri sillä tavalla, mikä sitä miellyttää eniten.

Saalisketju: jahti (keppi heiluu edessä)

 Saalisketju: kiinnikäynti

 Saalisketju: saaliinkanto

Tunnilla puhuttiin myös palkkauksen oikea-aikaisuuden tärkeydestä (tässä saattaa joskus olla naksuttimesta hyötyä, etenkin nopeiden tehtävien kanssa). Lisäksi puhuttiin siitä, miten pakotteen avulla ei koskaan opeteta uutta, vaan sitä voi käyttää vain siinä tapauksessa, että koira jo osaa vaaditun asian, mutta muuten vain jumpittelee ja on tottelematon.

 

 "Odota" -käskyn harjoittelua

(Hupin pitää pysyä istumassa kun minä kierrän kävelemällä sen ympäri)

 Joskus sujuu, ja toisinaan sitten taas ei :D 

Loppuun Jonna vielä korosti, että kursseille tullaan myös pitämään hauskaa ja nauramaan valloittaville karvakavereillemme, eikä asioita tarvitse ottaa niin haudanvakavasti. :) Innolla jo odotan ensimmäistä koirien kanssa tehtävää harjoituskertaa!

 Lopuksi Hupin omaa kivaa: havupuun oksien tavoittelua :D

Hupi 12 viikkoa ja rokotus

 

Niinhän siinä kävi että kasvattajan luona kävimme lopulta

naaman trimmauttamassa :)

Taas on paljon mahtunut viikkoon, kävimme Hupin kasvattajan luona jossa kasvattaja trimmasi tuon nassun, ja sen jälkeen olemme pari kertaa kotona ajeluttaneet trimmeriä pitkin kuonoa lyhyitä aikoja, jotta naamankin trimmaaminen pysyy Hupilla muistissa.

Ideaparkissa on tullut käytyä jo kahtena perjantaina (kuvat ekalta kerralta), ja viimeksi kun käytiin Mustissa ja Mirrissä, niin Hupi ei jännittänytkään enää oikeastaan ollenkaan, lähinnä oli vain kovasti innoissaan. :)

Hupi kylillä, Ideaparkin Fifi & Fidossa ja Liikuntakeskus Parkin pihalla

Eläinlääkärivisiittikin saatiin eiliselle, Hupi sai 12-viikkoisrokotuksensa ja samalla yleisen tarkastuksen, jossa kuunneltiin sydäntä, kokeiltiin kivekset (kummatkin kuulemma tuntuivat normaalisti), venyteltiin hieman takajalkoja, ja katsottiin hampaat ja korvat. Eläinlääkärin odotusaulassa Hupia hieman jännitti alkuun, mutta pian tutki innokkaasti paikkoja sielläkin. Hupi kävi myös omatoimisesti lattialla olleella vaa'alla, ja lukema näyttikin jo 10,1 kg! Pöydälle nostettuna hieman koitti rimpuilla ja pyrki pöydältä pois, mutta kun napakasti vain pidin kiinni niin sain sen kyllä siinä pysymään ja ihan nätisti antoi lääkärin koskea, eikä rokotuksestakaan paljon välittänyt, hieman vingahti. Neljän viikon päästä mennään sitten saamaan uusi rokotus ja sitten onkin rokotussuoja kunnossa kunnes tulee seuraava vahvistus. :)

  

Ekaa kertaa eläinlääkärissä

Tänään lauantaina käytiin taas Usvaa ja Monaakin moikkaamassa äitini luona, ja ohjelmassa oli jälleen kovasti pellolla juoksua. Mona ärähti Hupille sisällä kerran kovemmin (niin että Hupi puikki vinkuen piiloon keittiön pöydän alle), mutta sitä ennen Hupi olikin läppäissyt Usvaa tassulla naamaan, joten ihan oikeaan paikkaan tuo "paikan näyttäminen" taisi tulla. Toivottavasti Hupi myös pikkuhiljaa oppii nuo omat rajansa, mitä tulee vanhempiin koiriin, ettei mene tahallaan ärsyttämään ainakaan montaa kertaa peräkkäin... Vieläkin kyllä perääntyy heti kun vanhempi koira sanoo vähän "rumemmin", eli ei ainakaan vaikuta liian röyhkeältä tai tyhmänrohkealta.

Hupi 11 viikkoa

Tänään Hupi kääntyi jo 11-viikkoiseksi, ja viikon päästä odottaakin jo ensimmäinen rokotus! :) 

Trimmaamiset ovat sujuneet vaihtelevasti. Ensimmäistä kertaa kun trimmasimme vähän takapuolta, niin kaikki sujui oikeinkin hyvin, kun mieheni piti vähän Hupista etupäästä kiinni ja syötteli nameja, niin aika rauhassa sain ajella. Ei tosin ajeltu ihan niin kauttaaltaan kuin virallisesti pitäisi, mutta vähän kuitenkin. Sitten kuin toisena päivänä koitimme naaman ajelua, niin sepä ei enää oikein sujunutkaan. Hupi rimpuli ja aukoi suutaan ja yritti ottaa trimmeriä suuhun ja kun itse en oikein ole varma kuinka lujaa siitä saa pitää kiinni jne, niin luovutimme aika nopeasti. Käymme ensi sunnuntaina kasvattajan luona vähän lisäkurssilla, jospa siellä onnistuisi rimpuilevan pennunkin trimmaus paremmin. Suoraan ammattilaisellekaan en halua viedä, ja kun haluan kuitenkin nuo perus-konetyöt oppia tekemään, niin pakko vain jatkaa harjoitelua. Kyllä se vielä tästä. Korvien nyppimistä ja putsailua olen myös jatkanut säännöllisesti, ja niistä olen aika hyvin jo saanutkin pois sekä karvoja että likaa.

Tänään koitti matokuurin aika, se pitää antaa aina viikkoa ennen rokotusta. Keitetty kananmuna ja matolääke oli aika voittaja-yhdistelmä! :D Pursotin lääkettä aina kahden kananmunansiivun väliin ja tein niistä ikään kuin kerrosvoileipiä, ja Hupihan hotkaisi ne niin nopeasti ja juurikaan pureskelematta, että ei tainnut edes ehtiä huomaamaan koko lääkettä. Tai jos huomasikin, niin kananmunanhimo vei voiton. :D Onni on ahne koira, ainakin tietyissä tilanteissa ;)

Pihalla olemme jatkaneet sosiaalistumisharjoituksia ja ihmetelleet postinkantajaa, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita, myös koiranulkoiluttajia, pientä lasta ja lumiauraakin :D Vähän autojen perään Hupi joskus meinaa rynnätä jos olemme tuossa kadulla, mutta toivottavasti hiljalleen pääsee tuosta tavasta eroon kun ohi suhahtelevia autoja kuitenkin pian joutuu koko ajan sietämään, sen verran vilkkaan kadun varrella asutaan. Kaksi kertaa Hupi on haukkunut pihassa jollekin ihmiselle, mutta kummallakin kerralla lopettanut haukkumisen päästessään haistelemaan vähän lähempää, ja usein kohtaamiset sujuvat tosi hyvin, kun vain pidän namit valmiina ja palkitsen heti nätisti katselusta. Kaikkihan pientä pentua niin kiinnostaa, ja kaikki pitäisi päästä haistelemaan... 

Kävimme myös jo kerran kaupassa, Vietti & Vaisto -liikkeessä, jossa tapasimme myös jo tulevan pentukoulumme ohjaajan Jonnan! Jonna antoikin heti hyviä ohjeita, kun meillä kesti hieman ehkä turhan kauan päästä kaupan ovesta sisään, kun jäin odottelemaan että Hupi rohkaistuisi. Pitäisi kuulemma itseni vain vieläkin reippaammin ja rohkeammin näyttää mallia ja mennä vain edeltä Hupia arveluttaviin paikkoihin ja näin osoittaa sille, ettei tässä ole mitään ihmeellistä. Pitää laittaa muistiin tuo! Jonna sanoi myös että hänestä vaikuttaa siltä että Hupista tulee tosi iso, jos on jo reilu 10-viikkoisena niin iso kuin mitä se nyt on... Saapa nähdä :D Eilen myös käytiin vaa'alla ja painoa olikin jo tasan 9 kiloa! Eli kun Hupi painoi 5,2 kg meille tullessaan, niin onhan sitä tässä neljän viikon aikana tullutkin jo 3,8 kg painoa lisää. Ei se kyllä lihavalta (ainakaan omaan silmään) vaikuta, että luulen että tuo on urospennulle ihan hyvä kasvuvauhti.

Yksinoloakin olemme jo harjoitelleet niin, että pisimmillään Hupi on ollut tunnin yksin niin että kukaan ei ollut kotona. Mieheni oli se, joka ensimmäisenä palasi kotiin ja hänen mukaansa ei rappukäytävään kuulunut pihaustakaan, eikä vielä siinäkään vaiheessa, kun hän jo kolisteli eteisessä, vaan ihan rauhallisesti Hupi oli makuuhuoneessa ja odotti että ovi avataan. Jätin Hupille nameja "piiloihin" ympäri huonetta jättäessäni sen sinne, ja ainakin toistaiseksi siis vaikuttaa siltä, että yksinolokin onnistuu ilman suurta ja pitkäkestoista vinkuna- haukkumis- tai ulvontasooloa, peukut pystyyn että jatkuukin yhtä hyvin!