Hupi 11 viikkoa

Tänään Hupi kääntyi jo 11-viikkoiseksi, ja viikon päästä odottaakin jo ensimmäinen rokotus! :) 

Trimmaamiset ovat sujuneet vaihtelevasti. Ensimmäistä kertaa kun trimmasimme vähän takapuolta, niin kaikki sujui oikeinkin hyvin, kun mieheni piti vähän Hupista etupäästä kiinni ja syötteli nameja, niin aika rauhassa sain ajella. Ei tosin ajeltu ihan niin kauttaaltaan kuin virallisesti pitäisi, mutta vähän kuitenkin. Sitten kuin toisena päivänä koitimme naaman ajelua, niin sepä ei enää oikein sujunutkaan. Hupi rimpuli ja aukoi suutaan ja yritti ottaa trimmeriä suuhun ja kun itse en oikein ole varma kuinka lujaa siitä saa pitää kiinni jne, niin luovutimme aika nopeasti. Käymme ensi sunnuntaina kasvattajan luona vähän lisäkurssilla, jospa siellä onnistuisi rimpuilevan pennunkin trimmaus paremmin. Suoraan ammattilaisellekaan en halua viedä, ja kun haluan kuitenkin nuo perus-konetyöt oppia tekemään, niin pakko vain jatkaa harjoitelua. Kyllä se vielä tästä. Korvien nyppimistä ja putsailua olen myös jatkanut säännöllisesti, ja niistä olen aika hyvin jo saanutkin pois sekä karvoja että likaa.

Tänään koitti matokuurin aika, se pitää antaa aina viikkoa ennen rokotusta. Keitetty kananmuna ja matolääke oli aika voittaja-yhdistelmä! :D Pursotin lääkettä aina kahden kananmunansiivun väliin ja tein niistä ikään kuin kerrosvoileipiä, ja Hupihan hotkaisi ne niin nopeasti ja juurikaan pureskelematta, että ei tainnut edes ehtiä huomaamaan koko lääkettä. Tai jos huomasikin, niin kananmunanhimo vei voiton. :D Onni on ahne koira, ainakin tietyissä tilanteissa ;)

Pihalla olemme jatkaneet sosiaalistumisharjoituksia ja ihmetelleet postinkantajaa, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita, myös koiranulkoiluttajia, pientä lasta ja lumiauraakin :D Vähän autojen perään Hupi joskus meinaa rynnätä jos olemme tuossa kadulla, mutta toivottavasti hiljalleen pääsee tuosta tavasta eroon kun ohi suhahtelevia autoja kuitenkin pian joutuu koko ajan sietämään, sen verran vilkkaan kadun varrella asutaan. Kaksi kertaa Hupi on haukkunut pihassa jollekin ihmiselle, mutta kummallakin kerralla lopettanut haukkumisen päästessään haistelemaan vähän lähempää, ja usein kohtaamiset sujuvat tosi hyvin, kun vain pidän namit valmiina ja palkitsen heti nätisti katselusta. Kaikkihan pientä pentua niin kiinnostaa, ja kaikki pitäisi päästä haistelemaan... 

Kävimme myös jo kerran kaupassa, Vietti & Vaisto -liikkeessä, jossa tapasimme myös jo tulevan pentukoulumme ohjaajan Jonnan! Jonna antoikin heti hyviä ohjeita, kun meillä kesti hieman ehkä turhan kauan päästä kaupan ovesta sisään, kun jäin odottelemaan että Hupi rohkaistuisi. Pitäisi kuulemma itseni vain vieläkin reippaammin ja rohkeammin näyttää mallia ja mennä vain edeltä Hupia arveluttaviin paikkoihin ja näin osoittaa sille, ettei tässä ole mitään ihmeellistä. Pitää laittaa muistiin tuo! Jonna sanoi myös että hänestä vaikuttaa siltä että Hupista tulee tosi iso, jos on jo reilu 10-viikkoisena niin iso kuin mitä se nyt on... Saapa nähdä :D Eilen myös käytiin vaa'alla ja painoa olikin jo tasan 9 kiloa! Eli kun Hupi painoi 5,2 kg meille tullessaan, niin onhan sitä tässä neljän viikon aikana tullutkin jo 3,8 kg painoa lisää. Ei se kyllä lihavalta (ainakaan omaan silmään) vaikuta, että luulen että tuo on urospennulle ihan hyvä kasvuvauhti.

Yksinoloakin olemme jo harjoitelleet niin, että pisimmillään Hupi on ollut tunnin yksin niin että kukaan ei ollut kotona. Mieheni oli se, joka ensimmäisenä palasi kotiin ja hänen mukaansa ei rappukäytävään kuulunut pihaustakaan, eikä vielä siinäkään vaiheessa, kun hän jo kolisteli eteisessä, vaan ihan rauhallisesti Hupi oli makuuhuoneessa ja odotti että ovi avataan. Jätin Hupille nameja "piiloihin" ympäri huonetta jättäessäni sen sinne, ja ainakin toistaiseksi siis vaikuttaa siltä, että yksinolokin onnistuu ilman suurta ja pitkäkestoista vinkuna- haukkumis- tai ulvontasooloa, peukut pystyyn että jatkuukin yhtä hyvin!