Koirakoutsin Rally-tokon penturyhmä (osa 1)
Tänään saatiin lisää treeniä, kun suunnattiin ensimmäistä kertaa Koirakoutsin Areenalle Ylöjärvelle rally-tokon penturyhmään. Ryhmän nimi on itse asiassa "Tavoitteellisten pentujen Rally-Toko" enkä mä nyt tiedä ollaanko me niin "tavoitteellisia", mutta ajattelin että kiva kuitenkin mennä tuotakin kokeilemaan, kun kurssi osui tähän pentuaikaan niin sopivasti. Tai oikeastaanhan Hupi on pikkuisen liian nuori, kun ei ole vielä neljää kuukauttakaan (tarkasti ottaen on päivää vaille 15 vkoa) mutta kun erikseen soitin ja kysyin, että saako niin nuoren pennun kanssa osallistua, niin vastaus oli, että on heillä ennenkin ollut kolmikuisia pentuja ja kyllä saa tulla, kunhan pitää sitten huolen riittävistä tauoista ja leikkihetkistä, eikä vaadi pennulta liikaa.
Meillä olikin sitten yksi lelu (se vihreä narulelu) mukana ja sillä sitten harjoitusten välissä Hupia leikitin, ja leikkikin aika innoissaan, suorastaan riehakkaasti. Harjoitukset eivät kestäneet kuin pari minuuttia kerrallaan, ja välissä kouluttaja-Mari kertoi meille koulutuksen teoriaa. Hän ohjeisti myös miettimään valmiiksi sanat, jotka tarkoittavat, että harjoitus alkaa tai päättyy. Voisiko olla vaikka "keskity" ja "lepo" tms... No toi "lepo" tuo kyllä armeijan mieleen :D Täytyy koittaa ensi kertaa varten miettiä nuo sanat valmiiksi.
Ensimmäinen ja toinen harjoitus koskivat katsekontaktin hakemista. Ensimmäinen harjoitus oli siis ihan vain sellainen, jossa palkattiin koiraa katsekontaktista. Eli katse + kehu + nami. Minähän en alkuun edes tajunnut, että harjoitus on tosiaan niin yksinkertainen, ja pyysin Hupia siinä istumaan ja maahan ja palkkasin siitä. :D Vasta kun ohjaaja tuli kohdalle, ja kysyin tarkentavia ohjeita, niin mulle selvisi että pelkkä katsekontaksi riittää ja siitä palkataan.
Hyvä pointti tuohon palkkaamiseen oli se, että kättä ei pidetä koko ajan taskussa tai varsinkaan nameja nyrkissä, vaan käsi menee taskuun vasta kehun (oli se sitten sanallinen "hyvä" tai naksu) jälkeen.
Seuraava harjoitus oli sitten katsekontaktin hakemista liikkeessä. Tuo olikin hyvä harjoitus meille, sillä en ole oikein saanut Hupia katsomaan mua liikkeessä silmiin enkä tiennyt miten tuollaista edes lähdetään opettelemaan. Nyt sain sitten ohjeeksi lähteä kävelemään taaksepäin niin että Hupi seuraa mua, ja palkata heti kun se ottaa katsekontaktin siinä mun perässä kävellessään. Alkuun tuntui ettei Hupi tajunnut jutun juonta ollenkaan, se aina istui ja otti vasta sitten sen katsekontaktin, ja minäkin tyhmänä pysähdyin aina siihen, vaikka olisi pitänyt jatkaa kävelyä. Parin onnistuneen silmiin vilkaisun jälkeen homma alkoi pelittämään paremmin meillä molemmilla, ja saimme jo sentään vähän pidempiäkin kontaktipätkiä siinä kävellessä. Tuota pitää selkeästi harjoitella kotona paljon lisää!
Tuota kontaktin hakua liikkeessä harjoiteltiin parikin kertaa, ja sitten olikin enää naksutinharjoitus jäjellä. Enhän ollut tajunnut edes ottaa sitä meillä lainassa olevaa naksutinta mukaan, mutta saimme naksuttimet ohjaajalta, kun ei ollut kyllä kenelläkään toisellakaan omaa naksutinta mukana. Naksuttimen kanssa harjoittelimme ajoitusta ja vain ehdollistimme koiria naksuttimeen. Ensin *naks* ja sitten käsi ojentaa namin. Väli *naks*-äänen ja namin saannin välillä ei saisi ylittää viittä sekuntia, mutta toisaalta namia ei myöskään kuulunut antaa täsmälleen samaan aikaan naksautuksen kanssa. Aion kyllä alkaa tuota naksutinta Hupin kanssa käyttää, täytyy nyt kotona vielä pari kertaa tehdä tuo ehdollistus, ja sen jälkeen naksutinta voikin jo alkaa käyttää palkkaamiseen.
Naksutinharjoituksen jälkeen olikin enää loppurauhoittuminen jäljellä. Koirat houkuteltiin nameilla makaamaan, istuttiin itsekin alas ja koitettiin luoda rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Mari neuvoi ehdollistamaan koiran kotona vaikka jonkin tietyn peiton tai alustan päälle rauhoittumaan, joten se tietää sitten treenipaikoillakin (tai missä vain) että kun se tietty peitto otetaan esille, alkaa rauhoittuminen. Hyvä neuvo, täytyy tuokin ottaa kyllä työn alle, että saadaan Hupillekin oma rauhoittumispeitto. :)
Ikävänä puolena Hupi voi pahoin taas autossa kotimatkalla. :( Toinen osallistuja koulutuksessa sanoi, että rauhoittumispeiton avulla oli saanut oman koiransa lopettamaan autoon oksentelun, ehkä sitäkin voisi kokeilla kunhan ensin saadaan Hupi ehdollistettua tiettyyn peittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti