Aina ei mene niinkuin Strömsöössä...

Aina ei paista aurinko...

Hupi ja ihana kevätsää ;)

Tässä kun jo aika monta viikkoa ollaan Hupin kanssa harjoiteltu elämään, niin ensimmäiset kommelluksetkin on jo päässeet käymään... Tuossa eräänä iltana, kun olimme palanneet Hupin kanssa reissusta (taisi olla rally-tokon penturyhmästä) niin siinä kun tulin vessasta, ehdin nähdä vilaukselta kun kokonainen raaka kanafile katosi parempiin suihin... Itsehän en edes tiennyt koko fileen saatavilla olemisesta, kun mieheni oli sen pöydälle paistamista varten ottanut lämpiämään siinä ennenkuin me palasimme kotiin. Minähän sitten soittelin jo kasvattajalle että mitä nyt tehdään ja saakohan se salmonellan, mutta sain rauhoittavaksi ohjeeksi että ei sitä salmonellaa enää niin tarvitse pelätä ja pennut on jo ihan pieninä saaneet raakaa kanaa, että pahin mitä voi tapahtua, on että maha menee vähän löysälle. Ja sehän kyllä sitten todella menikin! Koko seuraavan päivän Hupi parka oli lähestulkoon ripulilla, ja tulihan niitä kakkoja sitten sisällekin asti, kun eihän parka oikein pystynyt pidättelemään. Onneksi siitä sitten hiljalleen alkoi "tulosteet" normalisoitua.

Toinen moka oli sitten se, että kerran jo onnistuin leikkaamaan Hupilta yhtä kynttä liian pitkälle ja sain verenvuodon aikaiseksi... vaikka niin olen koittanut tuossa olla varovainen! Onneksi verenvuoto kuitenkin tyrehtyi aika nopeasti. Hupikin vain vähän vingahti kun kynsi katkesi, ei mitenkään täysin pois tolaltaan siitä mennyt, vaikka mamma törttöilikin. No, tekemällähän sitä kai parhaiten oppii...