Koirakoutsin rally-tokon penturyhmä (osa 4): vadin kiertoa, keilan kaatoa ja häiriötreeniä

Tänään Koirakoutsilla tehtiinkin taas paljon kaikenlaista. Vadin kiertoa harjoiteltiin lisää, siinä Hupi edelleen teputtaa hienosti pari askelta kerrallaan. Paljonkaan emme ole vielä saaneet tuota askelten määrää kasvatettua, mutta ehkä se sieltä pikkuhiljaa tulee.

Tunnilla tehtiin myös harjoitus, jota Mari kutsui "höpöhöpö-harjoitukseksi" eli harjoitus, jolla ei sen erityisemmin tavoitella mitään muuta kuin hauskaa yhdessä tekemistä pennun kanssa. Kyseessä oli keilan kaato. Keila siis laitettiin pystyyn kentälle ja palkittiin koira siitä jos se kuonollaan tai tassullaan kaatoi keilan (tai edes koski siihen). No Hupin kanssa tuossa ei kyllä ollut varsinaisesti mitään ongelmaa, se suorastaan rynnisti keilaa kaatamaan :D Ongelma oli enemmänkin se, että se riehaantui tuosta tehtävästä ihan liikaa, yritti repiä keilaa mun kädestä ja kellahti makaamaan sen päälle eikä olis antanut sitä mulle ollenkaan... Oli pikkuisen vaikeuksia yrittää saada keilaa uudestaan pystyy Hupi remmin päässä toisessa kädessä :D 

Teimme myös häiriötreeniä siten, että Mari toi kentän keskelle paljon pehmoleluja, joita piti hiljakseen lähestyä ja samalla palkita koiraa katsekontaktista ohjaajaan. Eli idea oli se, että vaikka edessä olisi jotain kiinostavaa, koira silti tarjoaisi ohjaajalle katsekontaktia. Alkuun tuo oli tosi vaikeaa Hupin kanssa, se vain kiskoi hihnastaan leluja ja toisia koiria ja ylipäänsä kaikkea kohti (siis edelleen pientä reihakkuutta ilmassa), eikä tuntunut noteeraavan mua mitenkään. Kun sitten sattumalta se käännähti lopulta mua kohti ja otti kontaktin, niin pääsin heti palkkaamaan, ja sitten sujuikin paljon paremmin, kun Hupi tajusi jutun juonen.

Tunnin loppuun vielä leikimme koiran kanssa omalla lelulla, ja arvata saattaa, että Hupi oli taas aivan onnessaan ja mun kädet oli kovilla kun sihti oli vähän niin ja näin, ja Hupin asenne oli vähän että "mikä nyt on lelu ja mikä mamman käsi, aivan sama, kunhan nyt jonnekin päin hampailla heilutaan" :D Tunnin lopuksi kysyinkin sitten Marilta, että miten mun pitäisi reagoida tuohon Hupin ei-toivottuun käytökseen, eli siis siihen, että innostuessaan se alkaa purra talutinta ja roikkua siinä. Mari kannusti vain ohjaamaan koiran huomiota muualle noissa tilanteissa ja pyytää siltä jotakin, minkä se varmasti osaa, ja sitten palkita siitä ja samalla koittaa saada koira unohtamaan ei-toivottu käytös. Istumaan olenkin nyt alkanut Hupia pyytää joka kerta, kun se tarraa hihnaan, ja aika hyvin tuo on itse asiassa toiminutkin. Hihnassa roikkumiset on jääneet viime aikoina lenkilläkin aika lyhyiksi, kun vain heti muistan pyytää istumaan, ja sitten vasta matka jatkuu.

Hupin ensimmäinen käynti trimmaajan luona (+ mökkeilyä)

Hupin uusi look :)

Tänään Hupi kävi ensimmäistä kertaa trimmaajalla, Trimmaus Eugeninissa täällä Valkeakoskella. Trimmaaja Erika otti Hupin huoneeseen ja leikki siinä samalla hetken aikaa Hupin kanssa kun kyseli multa toiveita ynnä muuta. Hupi sai myös nameja Erikalta ja vähän jopa alkoi riehaantumaan siinä. Päätin sitten luottaa Erikaan ja jättää Hupin trimmaamoon kahdestaan hänen kanssaan, vaikka alunperin olis jo Erikan kanssa sopinut, että olisin tällä ensimmäisellä kerralla koko ajan itse paikalla. Hupi näytti kuitenkin tulevan Erikan kanssa niin hyvin toimeen, ja kun tiesin että Jonnakin tulisi olemaan paikalla, ja Jonnan Hupi tuntee jo ennenstään (kun hän on pentukoulumme vetäjä), niin oli aika luottavainen olo. Lähdin sitten käymään kahvilla. Muutama kimeä haukahdus kyllä kuului perääni kun myymälän puolelta ulos kävelin...

Palattuani odottelinkin myymälän puolella vielä hyvän tovin, ennenkuin Erika huikkasi Hupin olevan valmis. Trimmaamon puolelta ei kuulunut kuin satunnaisesti pientä vinkumista, ja iloinen ja riemukas Hupi mua sieltä tervehti, kun lähdin sitä sieltä hakemaan. Erika kehuikin, että oli ollut todella iloinen ja reipas pentu, ja pöydälläkin kuin vanha tekijä. Ihan loppua kohti oli Erikan mukaan vähän havaittavissa, että Hupilla alkoi jo kärsivällisyys loppua, mutta ei ilmeisesti tosiaan mitään sen isompaa draamaa ollut tullut missään vaiheessa. Satunnaisesti Hupi kuulemma yritti kääntyä katsomaan, mitä takapäälle oikein tapahtuu, mutta kun Erika oli namilla houkutellut taas naamaa oikeaan suuntaan, niin hyvin oli kuulemma totellut. :) Jonnakin oli käynyt paikalla ja sanoi, että heti Hupilla oli alkanut häntä heilua, kun oli hänen äänensä kuullut. Jonna kehui vielä lisäksi mua siitä, että olen onnistunut Hupia niin paljon rohkaisemaan, kun silloin ensi kerralla, kun Hupin liikkeeseen vierailulle toin, se oli selkeästi arempi ja varautuneempi.

Erika kehui erikseen Hupin ihon ja karvan kuntoa, ja sanoi, että hyvin olen sen onnistunut pesemään ja föönaamaan - tuo olikin erityisen kiva kuulla, kun kerran aamuseitsemältä olin herännyt sitä puunaamaan. :D Kiva myös kuulla vahvistusta sille, että ilmeisesti sitten se föönausjälkikin on ihan riittävän hyvää, vaikka itsestäni kyllä tuntuu, etten edelleenkään saa sitä ihan niin kuivaksi kuin olisi tarkoitus, kun en vielä viitsi niin pitkää sessiota Hupilta vaatia.

Trimmauksen jälkeen Hupi sai jäädä pariksi tunniksi yksin kotiin lepäämään, kun kävin hoitamassa asioita, ja loppupäiväksi lähdettiinkin vanhempieni mökille taas Monaa ja Usvaa tapaamaan. Kaksi metsälenkkiä tehtiin, toinen kolmisen kilometriä ja toinenkin pari, niin että koirat saivat olla alusta loppuun vapaana. Oli ihanaa taas nähdä, miten Hupi nautti saadessaan kunnolla juosta vapaana ja vähän leikkiä koirakavereittenkin kanssa. :)

Pentukoulu osa 5: lisää seuraamista, pysähdyksiä ja luoksetuloa

Tänään pentukoulussa otettiin lisää seuraamista. Saimme kehuja hyvästä katsekontaktista, mutta Hupi kulkee kuulemma hieman vielä liian kaukana (jos siis haluan suorituksesta mahdollisimman oikeaoppisen). Namilla pitäisi vielä vain ensin houkutella se ihan siihen jalkaan kiinni ja vasta sitten hakea sitä katsekontaktia.

Harjoittelimme myös liikkeestä seisomaan jäämistä siten, että seuraamisen aikana itse hypähdimme koiran eteen namin kanssa niin että se pysähtyi. Nämä olivat aika hauskoja harjoituksia. :)

Viimeisenä teimme vähän luoksetuloja yksi koirakko kerrallaan. Kaikki eivät edes ehtineet suorittaa, mutta heidän suorituksillaan ilmeisesti aloitetaan ensi kerralla. Hupin kanssa kyllä ehdimme. Jonna piteli Hupin taluttimen päästä kiinni, kun minä lähdin juoksemaan ja huusin sitä samalla "tänne"-käskyllä luokse. Hupihan tuli reippaasti ja iloisesti, suorastaan riehakkaasti. :)

Koirakoutsin rally-tokon penturyhmä (osa 3): kosketusta ja vadin kiertoa

Tämän kertainen Koirakoutsin rally-toko -valmennus aloitettiin tekemällä taas perusasennossa katsekontaktin hakuja. Ne sujuivat hyvin. Teimme niitä myös jo vähän lähempänä muita koiria, ei ongelmia siinäkään. 

Varsinaiset uudet tehtävät olivat lattialle laitettavan alustan koskettaminen tassulla, sekä se vadin kierto, mitä olimme pikkuisen jo harjoitelleet äitini ohjeen mukaan kotonakin. Koirakoutsissa tosin käytettiin vadin sijaan pientä jakkaraa. Aloitimme kosketusharjoituksilla. Hupi sai palasen nurinpäin käännettyä kynnysmattoa, jota kohti ja koskemaan mun piti sitä johdatella. Kyllähän Hupi johdateltuna tietenkin tuli, mutta ei kyllä tajunnut homman ideaa ollenkaan. Yhdessä vaiheessa vaan meinasi alkaa puremaan ja retuuttamaan mattoa, mutta sitten sain ohjeeksi vain naksutella ja palkata koko ajan, kun se yksikin tassu koskettaa mattoa, niin sain sen ajatukset pois tuosta retuuttamisesta. Mutta ei sille kyllä mitään sen isompaa oivallusta vielä koskettamisen suhteen tapahtunut.

Jakkaran kiertoa kun aloimme harjoitella, niin Hupi kyllä nousi hienosti samantien jakkaran päälle, kuten se on kotonakin oppinut tekemään, ja palkkasin sitä sitten siitä. Mutta siihenhän se jäi seistä tönöttämään ja mua tuijottamaan, eikä liikauttanut takajalkojaan kyllä mihinkään suuntaan. Eihän me tuohon vaiheeseen oltu päästy itsenäisesti harjoittelemallakaan. Mari antoi sitten ohjeeksi vain odottaa, että se sattumalta liikauttaa edes toista takatassua vaikka vain puoli senttiä, ja heti siitä palkata. Vaikka vain heilauttaisi takapäätään johonkin suuntaan. En kyllä tunnin aikana vielä nähnyt Hupin sattumalta liikuttavan takajalkojaan yhtään, joten en päässyt siitä palkkaamaan.

Tunnilla jo hieman kiristi nyt ekaa kertaa hermoja se, kun Hupi oli vähän turhankin riehakas aina tauoilla, roikkui siis taluttimessaan, kiskoi sitä ja hyppi sitä vasten. Pitää ehkä ensi kerralla vähän kysellä, onko tuo ok vai pitäisikö tuohon alkaa enemmän puuttua, kun nythän en ole vielä mitenkään asiaan reagoinut kun olen ajatellut että se on kuitenkin niin vauva vielä, että sallittakoon tuommoinen vauvakäytös. Mutta nyt alkoi jo hieman hermostuttamaan, että mitä jos sillä, että annan sen tehdä noin, luon vain ongelmia jatkoon ja se jatkaa tuota remmissä roikkumista vielä aikuisenakin... No, katsotaan mitä ammattikouluttaja tuohon sanoo kun asiasta kysyn. Hyvä uutinen puolestaan oli se, että nyt Hupi ei oksentanut ollenkaan automatkoilla! Jospa tuosta vaiheesta jo päästäisiinkin pikkuhiljaa yli. :)

Tätä kirjoittaessani on jo seuraava maanantai, ja olemme jatkaneet kotona noiden alustaan koskettamisten ja vadin kiertämisen harjoituksia, ja kumpaankin Hupilla on kyllä tapahtunut nyt se ahaa-elämys! Tarjoaa jo hyvinkin takajalkojen teputusta vadilla seistessään ja olen päässyt palkkaamaan sitä jo pitkiä sarjoja tuosta askelluksesta! Ihan askel tai kaksi kerrallaan tietenkin vielä, mutta onhan tuo jo huomattavaa edistystä siihen verrattuna, että Hupi vain seistä tönöttää etutassut vadilla ja tuijottaa mua sellainen ilme naamallaan että "niin tätähän sä halusit vai hä? vai hä?" :D Samaten tuohon alusta kosketukseen (olen kotona käyttänyt vanhaa hiirimattoa) tuli ihan yhtäkkiä se oivallus, eräänä päivänä kotona kun aloimme harjoitella, niin Hupi vain ykskaks lähti musta poispäin samantien koskettamaan alustaa, ihan kuin se olisi aina osannut sen! Huvittavaa tuo, kun koiran koulutuksessa tapahtuu tuollaisia yhtäkkisiä hyppäyksiä, kun se oivaltaa jonkun uuden asian. Sitä on kiva seurata, ja nuo hetket pitää koittaa muistaa taas seuraavallakin kerralla, kun harjoittelemme jotain uutta ensimmäisiä kertoja, ja musta alkaa tuntua, että ei se tajua tätä ikinä... ;)

SS-tallin mätsäreissä kuunteluoppilaana :)

SS-tallin maneesissa

Olipa mukavaa päästä ensimmäistä kertaa match show'hun eli mätsäreihin! Vielä olimme tosin vain kuuntelu/katseluoppilaana, kun Hupilla ei ollut vielä kulunut viimeisimmästä rokotuksesta riittävän kauan (21 päivää) että olisimme voineet osallistua. Mutta oikeastaan parempi näin, musta olikin kivempi mennä aluksi Hupin kanssa vain katselemaan muuten vain, eipä tarvinnut ainakaan jännittää oman osallistumisen sujumista, eikä tarvinnut jäädä paikalle show:n loppuun asti, kun Hupilla olisi voinut jo kärsivällisyys loppua siihen mennessä hyvinkin.

Äitini osallistui Usvan kanssa, ja saivatkin kakkosryhmän (eli punaisten nauhojen koirien) hopeasijan! :D "Pieniin aikuisiin" Usva siis osallistui, ja jos Hupi olisi voinut osallistua, niin olisi varmaan mennyt "suuriin pentuihin". Muut ryhmät olivat "suuret aikuiset" ja "pienet pennut". Hupi jaksoi ikäisekseen tosi hyvin ja rauhallisesti, tein sen kanssa jopa hieman katsekontaktiharjoituksia perusasennossa, kuten Koirakoutsissa oli opetettu, ja sain siltä kontaktin hakuakin noinkin hälyisessä tilanteessa :) Vähän kyllä ajoittain myös maneesin hieno hiekka houkutteli kaivamaan, mutta jos se alkoi liikaa kiinnostamaan, niin poistuttiin vain Hupin kanssa hetkeksi maneesin ulkopuolelle, niin kaiveluhommat unohtui taas. Hevosiakin Hupi näki muuten nyt ensimmäistä kertaa, ja kyllä ihmetteli niitä, pari kertaa jopa alkoi haukkua tarhassa oleville hevosille, mutta jos kiinnitin sen huomion muuhun, niin lopettikin haukkumisen.

Koirakoutsin Rally-tokon penturyhmä (osa 2): kontaktia istuessa ja luopumista

Tänään harjoiteltiin katsekontaktia "perusasennossa" eli niin että koira istuu vieressä vasemmalla puolella. Naksu joka katsekontaktista ja heti perään uusi kontaksi. Taas piti varoa sitä, ettei kierrä ylävartaloa liikaa koiran puoleen.

Harjoiteltiin myös luopumista, ensin nami nyrkissä, ja sitten nami avonaisella kämmenellä. Pitää muistaa antaa kehumis-merkki, joko sanallinen tai naksu, ennenkuin antaa koiran ottaa namin avonaiselta kämmeneltä.

Harjoiteltiin myös kosketusta tikun päässä olevaan palloon, me tehtiinkin Hupin kanssa sillä kosketuskepillä joka on äidiltäni lainassa. Hupi teki hyvin pitkän sarjan, mutta heti kun kouluttaja Mari tuli kohdalle, niin Hupille kävi totaalinen herpaantuminen eikä sujunut enää oikein ollenkaan, tyypillistä! ;)

Kotiläksyksi saimme tuon perusasennon ja siinä kontaktista palkitsemisen harjoittelun.

Aina ei mene niinkuin Strömsöössä...

Aina ei paista aurinko...

Hupi ja ihana kevätsää ;)

Tässä kun jo aika monta viikkoa ollaan Hupin kanssa harjoiteltu elämään, niin ensimmäiset kommelluksetkin on jo päässeet käymään... Tuossa eräänä iltana, kun olimme palanneet Hupin kanssa reissusta (taisi olla rally-tokon penturyhmästä) niin siinä kun tulin vessasta, ehdin nähdä vilaukselta kun kokonainen raaka kanafile katosi parempiin suihin... Itsehän en edes tiennyt koko fileen saatavilla olemisesta, kun mieheni oli sen pöydälle paistamista varten ottanut lämpiämään siinä ennenkuin me palasimme kotiin. Minähän sitten soittelin jo kasvattajalle että mitä nyt tehdään ja saakohan se salmonellan, mutta sain rauhoittavaksi ohjeeksi että ei sitä salmonellaa enää niin tarvitse pelätä ja pennut on jo ihan pieninä saaneet raakaa kanaa, että pahin mitä voi tapahtua, on että maha menee vähän löysälle. Ja sehän kyllä sitten todella menikin! Koko seuraavan päivän Hupi parka oli lähestulkoon ripulilla, ja tulihan niitä kakkoja sitten sisällekin asti, kun eihän parka oikein pystynyt pidättelemään. Onneksi siitä sitten hiljalleen alkoi "tulosteet" normalisoitua.

Toinen moka oli sitten se, että kerran jo onnistuin leikkaamaan Hupilta yhtä kynttä liian pitkälle ja sain verenvuodon aikaiseksi... vaikka niin olen koittanut tuossa olla varovainen! Onneksi verenvuoto kuitenkin tyrehtyi aika nopeasti. Hupikin vain vähän vingahti kun kynsi katkesi, ei mitenkään täysin pois tolaltaan siitä mennyt, vaikka mamma törttöilikin. No, tekemällähän sitä kai parhaiten oppii...

Pentukoulu osa 4: kontaktia ja seuraamista

Tämän tiistain pentukoulussa keskityttiin kontaktiin ja seuraamiseen, jonkin verran tehtiin myös häiriötreeniä. Tunnin alkuun Jonna kävi katsomassa "kotiläksyjä" eli näytimme malliksi viimeksi harjoiteltuja seisomista, sivulle tuloa ja eteen istumista. Ihan ok kaikki meni, mitä nyt eteen istuminen aika vinoon. Sivulle tulosta Jonna tosin kommentoi, että kun minä sanon käskysanan vielä vasta siinä kohtaa kun Hupi on istumassa, niin voin alkaa nyt sanomaan jo siinä vaiheessa, kun Hupi on vasta tulossa viereen, että se ymmärtäisi käskyn tarkoittavan sitä koko tehtävää. Tämän jälkeen Jonna kävi taas kaikkien luona niin, että koira istui omistajan vierellä, ja tavoitteena oli, että koira ei pyri Jonnaa kohti vaan jatkaa istumista. Mua Jonna pääsi oikein kättelemään ilman että Hupi liikahtikaan! :)

Sitten harjoiteltiin jo vähän seuraamista. Minä pidän siinä käskyä "sivu" erotuksena käskystä "sivulle" joka meillä tarkoittaa sitä viereen istumaan tuloa. Tehtävää harjoiteltiin itsekseen omassa rauhassa, ja myös siten, että muista koirista muodostettiin kuja jonka väliin mentiin aina yksi koirakko kerrallaan, tavoitteena saada koiran huomio pysymään omistajassa siinäkin tilanteessa, että mennään muiden koirien välistä. Kovin lähelle noita muita koira ei toki vielä tuotu, kuja oli aika leveä. Hupi meni kujan tosi hienosti ja hyvässä kontaktissa, siitä saimme erikseen kehuja! :) Itsekseen tehtynä harjoitus ei sitten enää sujunutkaan ihan niin hyvin (tai Hupi alkoi ehkä jo vähän väsyä), eikä saatu mitään kovin pitkiä pätkiä pidettyä katsekontaktia yllä, mutta aina parin askeleen verran sentään. Mulle Jonna ohjeisti, että mun pitää varoa sitä, etten kävellessä kumartele vinoon Hupin ylle, etten onnistu vahingossa vaikuttamaan uhkaavalta sen silmissä. Täytyy yrittää pitää oma ryhti suorassa!

Koirakoutsin Rally-tokon penturyhmä (osa 1)

Tänään saatiin lisää treeniä, kun suunnattiin ensimmäistä kertaa Koirakoutsin Areenalle Ylöjärvelle rally-tokon penturyhmään. Ryhmän nimi on itse asiassa "Tavoitteellisten pentujen Rally-Toko" enkä mä nyt tiedä ollaanko me niin "tavoitteellisia", mutta ajattelin että kiva kuitenkin mennä tuotakin kokeilemaan, kun kurssi osui tähän pentuaikaan niin sopivasti. Tai oikeastaanhan Hupi on pikkuisen liian nuori, kun ei ole vielä neljää kuukauttakaan (tarkasti ottaen on päivää vaille 15 vkoa) mutta kun erikseen soitin ja kysyin, että saako niin nuoren pennun kanssa osallistua, niin vastaus oli, että on heillä ennenkin ollut kolmikuisia pentuja ja kyllä saa tulla, kunhan pitää sitten huolen riittävistä tauoista ja leikkihetkistä, eikä vaadi pennulta liikaa.

Lähdössä Koirakoutsin valmennukseen... Jännitti niin pirusti! ;)

Meillä olikin sitten yksi lelu (se vihreä narulelu) mukana ja sillä sitten harjoitusten välissä Hupia leikitin, ja leikkikin aika innoissaan, suorastaan riehakkaasti. Harjoitukset eivät kestäneet kuin pari minuuttia kerrallaan, ja välissä kouluttaja-Mari kertoi meille koulutuksen teoriaa. Hän ohjeisti myös miettimään valmiiksi sanat, jotka tarkoittavat, että harjoitus alkaa tai päättyy. Voisiko olla vaikka "keskity" ja "lepo" tms... No toi "lepo" tuo kyllä armeijan mieleen :D Täytyy koittaa ensi kertaa varten miettiä nuo sanat valmiiksi.

Ensimmäinen ja toinen harjoitus koskivat katsekontaktin hakemista. Ensimmäinen harjoitus oli siis ihan vain sellainen, jossa palkattiin koiraa katsekontaktista. Eli katse + kehu + nami. Minähän en alkuun edes tajunnut, että harjoitus on tosiaan niin yksinkertainen, ja pyysin Hupia siinä istumaan ja maahan ja palkkasin siitä. :D Vasta kun ohjaaja tuli kohdalle, ja kysyin tarkentavia ohjeita, niin mulle selvisi että pelkkä katsekontaksi riittää ja siitä palkataan.

Hyvä pointti tuohon palkkaamiseen oli se, että kättä ei pidetä koko ajan taskussa tai varsinkaan nameja nyrkissä, vaan käsi menee taskuun vasta kehun (oli se sitten sanallinen "hyvä" tai naksu) jälkeen.

Koirakoutsi Areenan ulkokenttä

Seuraava harjoitus oli sitten katsekontaktin hakemista liikkeessä. Tuo olikin hyvä harjoitus meille, sillä en ole oikein saanut Hupia katsomaan mua liikkeessä silmiin enkä tiennyt miten tuollaista edes lähdetään opettelemaan. Nyt sain sitten ohjeeksi lähteä kävelemään taaksepäin niin että Hupi seuraa mua, ja palkata heti kun se ottaa katsekontaktin siinä mun perässä kävellessään. Alkuun tuntui ettei Hupi tajunnut jutun juonta ollenkaan, se aina istui ja otti vasta sitten sen katsekontaktin, ja minäkin tyhmänä pysähdyin aina siihen, vaikka olisi pitänyt jatkaa kävelyä. Parin onnistuneen silmiin vilkaisun jälkeen homma alkoi pelittämään paremmin meillä molemmilla, ja saimme jo sentään vähän pidempiäkin kontaktipätkiä siinä kävellessä. Tuota pitää selkeästi harjoitella kotona paljon lisää!

Koirakoutsi Areena

Tuota kontaktin hakua liikkeessä harjoiteltiin parikin kertaa, ja sitten olikin enää naksutinharjoitus jäjellä. Enhän ollut tajunnut edes ottaa sitä meillä lainassa olevaa naksutinta mukaan, mutta saimme naksuttimet ohjaajalta, kun ei ollut kyllä kenelläkään toisellakaan omaa naksutinta mukana. Naksuttimen kanssa harjoittelimme ajoitusta ja vain ehdollistimme koiria naksuttimeen. Ensin *naks* ja sitten käsi ojentaa namin. Väli *naks*-äänen ja namin saannin välillä ei saisi ylittää viittä sekuntia, mutta toisaalta namia ei myöskään kuulunut antaa täsmälleen samaan aikaan naksautuksen kanssa. Aion kyllä alkaa tuota naksutinta Hupin kanssa käyttää, täytyy nyt kotona vielä pari kertaa tehdä tuo ehdollistus, ja sen jälkeen naksutinta voikin jo alkaa käyttää palkkaamiseen.

Naksutinharjoituksen jälkeen olikin enää loppurauhoittuminen jäljellä. Koirat houkuteltiin nameilla makaamaan, istuttiin itsekin alas ja koitettiin luoda rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Mari neuvoi ehdollistamaan koiran kotona vaikka jonkin tietyn peiton tai alustan päälle rauhoittumaan, joten se tietää sitten treenipaikoillakin (tai missä vain) että kun se tietty peitto otetaan esille, alkaa rauhoittuminen. Hyvä neuvo, täytyy tuokin ottaa kyllä työn alle, että saadaan Hupillekin oma rauhoittumispeitto. :)

Ikävänä puolena Hupi voi pahoin taas autossa kotimatkalla. :( Toinen osallistuja koulutuksessa sanoi, että rauhoittumispeiton avulla oli saanut oman koiransa lopettamaan autoon oksentelun, ehkä sitäkin voisi kokeilla kunhan ensin saadaan Hupi ehdollistettua tiettyyn peittoon.

Pentukoulu osa 3: sivulle tuloa, eteen istumista ja seisomista

Pentukoulun kolmas tapaamiskerta olikin varsin tehokas, ja treenattiin juuri sellaisia juttuja, mitä halusinkin Hupin kanssa harjoitella, eli sivulle tuloa (johon kuuluu siis myös sivulle istuminen), eteen istumista ja käskystä seisomista. Kaikki erittäin hyviä ja olennaisia taitoja. :)

Postauksen kuvat on tuokiokuvia viime viikolta, ei siis 

varsinaisesti pentukoulusta :)

Tunnilla tehtiin taas myös lähestymisharjoitusta, samaa siis kuin viimeksikin, eli Jonna lähestyi omistajan sivulla istuvaa koiraa, odotti kunnes koira katsoi häneen, käännähti sitten pois ja käski palkata. Hienosti sujui Hupilta edelleen tämä, ei ollut lähdössä minnekään vaan jaksoi istua paikallaan. Itse tosin en ollut varma minne mun pitäisi katsoa, Jonnaan vai Hupiin, ja katsoin sitten Jonnaan, mutta se oli ilmeisesti väärin, sillä Hupi haki kuulemma katsekontaktia muhun (tästä Jonna kehui sitä harjoituksen jälkeen) ja olisi pitänyt tajuta vastata siihen. No, ensi kerralla pitää muistaa katsoa Hupiin.

Hupi pesun jälkeen :D

Sivulle tuleminen: Käytän tässä käskynä sanaa "sivulle!" erotuksena "sivu!" -käskystä, jota olen käyttänyt "seuraa!" -käskyn tilalla Hupin kävellessä mun rinnalla (tätä siis olen vain omatoimisesti harjoitellut, en ohjatusti). Sivulle tulon (ja siihen istumisen) opettaminen aloitetaan niin, että pentu houkutellaan namun "imussa" eli namun perässä tulemalla (niin että se saa haistaa ja nuolla kättä, jossa nami on) edestä sivulle niin, että se kiertää ulkokautta ympyrän ihmisen vasemmalla puolella (vasen käsi siis ohjaa ja pitää namia). Ympyrän pitää alkuun olla riittävän iso, että pentu pääsee tulemaan sivulle takaapäin suorassa, eikä siis istu vinoon. Hupi tajusi jutun juonen hyvin ja teki hienosti. Pikkuhiljaa, kun tuon tekeminen tulee varmemmaksi, voi jättää ympyrää pienemmäksi. "Sivulle!" sanotaan sillä hetkellä, kun koira on istumassa viereen. Istumaan se saadaan nostamalla kättä kylkeä pitkin ylemmäs, jolloin se luonnostaa istuu.

Hupi Liikuntakeskus Parkin pihalla perjantaina

Eteen istuminen: Jälleen namun "imussa" houkutellaan pentua seuraamaan ihmistä edestäpäin, kun ihminen ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Jotta pentu istuisi mahdollisimman lähelle, niin namua vedetään lopuksi mahaa ja rintaa pitkin ylöspäin, jolloin se jälleen luonnostaan istuu. Pitää varoa samalla kumartumasta eteenpäin, sillä pentu voi kokea sen uhkaavana eleenä! Mieluummin ollaan vaikka lievästi takakenossa. Tämänkin Hupi tajusi nopeasti ja tuli ja istui namun perässä. Itse sain kommenttia siitä, että voisin ottaa nuo askeleet reippaammin, ilmeisesti meni mulla vähän hiipimiseksi. :D

Hupi iltakävelyllä

Seisominen: Tässä tehtiin niin, että kun pentu istuu, sitä houkutellaan jälleen namia poispäin vetämällä nousemaan seisomaan, ja koitetaan pitää kuitenkin sen ottamat askeleet vähäisinä - pari askelta ei näin varhaisessa vaiheessa haittaa, mutta päämääränä on se, että koira vain nousee seisomaan, ei askella eteenpäin.

Hupi ja uusin lelu

Pentukoulussa oli siis tosi mukavaa ja Hupi teki hienosti ja jaksoi keskittyä loppuun asti, mutta ikävä juttu oli se, että automatkalla pentukoulusta kotiin Hupi oli sitten oksentanut autossa. Toki se saikin paljon namia oppitunnin aikana (kun se kerran keskittyi niin hyvin ja teki hienosti! ;) ) niin ilmeisesti oksu tuli aika pitkälti siitä. Pitää ehkä miettiä vähäisempää namien määrää seuraavilla kerroilla, toisaalta voihan tuo matkapahoinvointi-taipumus helpottaakin Hupin kasvaessa joka tapauksessa.