Koirakavereita ja pellolla juoksua

Tänään matkustettiin uudestaan äitini luokse, jonne tuli nyt myös 19 viikon ikäinen Máni-poika (Islannin lammaskoira). Autoilu meni nyt tosi hyvin mennen tullen, toivonkin että Hupista vielä tulee tosi mutkaton autoilukaveri. :)

Máni oli kyllä vielä hieman liian raisu, ja kun kyseessä oli ensitapaaminen, niin Hupi oli selkeästi taas varautunut ja haki lähinnä turvaa ihmisten jaloista, ja pari kertaa vingahtikin kun Máni ajoi sitä takaa ja pääsi vähän liian lähelle. Kun Máni ja Usva sitten myöhemmin leikkivät hurjasti kahdestaan, Hupi pysytteli jaloissani ja katseli sieltä kyllä hyvinkin kiinnostuneesti toisten puuhailuja.

Hupi ja Máni

Mánin ja omistajansa Ritvan lähdettyä joimme sisällä kahvit, jonka aikana Hupi sai otettua nokoset (ja söikin siinä alkuun keskipäivän ruokansa). Ennen lähtöä kävimme vielä Hupin ja Usvan kanssa kahdestaan pellolla juoksemassa, ja nyt Hupi olikin silminnähden rennompi, kulki häntä komeasti pystyssä ja kutsui Usvaa leikkiin (Usvaa ei kauheasti kiinnostanut, mutta pari kertaa vähän lähti ajamaan Hupia takaa) ja välillä jopa vähän hampailla nappasi Usvaa hännästä, kun ei muuten saanut sen huomiota. :D Usvakin oli sillä kertaa jo selkeästi rennompi eikä niin varautunut Hupin seurassa, eikä ottanut nokkiinsa jos Hupi kävi siinä ihan lähelläkin nuuskimassa ja jopa vähän näykkimässä. Eiköhän niistä vielä kaverit saada! :)

Kuvat (c) Seija Karonen