Naksutinta, kosketusharjoitusta ja vatiharjoitusta

Kävimme tänään taas äitini luona vähän pellolla juoksemassa gööttineitien kanssa. :) Yksi ärähdys kuultiin Monalta ruokapöydän alla, kun olimme asettumassa syömään ja pöydässä oli pullaa... tuo mahdollisuuskin siitä, että ruokaa saattaisi pudota pöydästä kiristi tietysti Monan hermoja, muuten oli Hupin kanssa jo aika mukavasti. :) Hupi nautti silminnähden kun sai taas kunnolla juosta pellolla, kun en enää ole tässä taloyhtiön pihassa sitä niin uskaltanutkaan irti pitää, kun se on jo rohkaistunut niin paljon että saattaa hyvinkin lähteä jos näkee jotain riittävän mielenkiintoista. Luoksetuloakin kokeilin pellolla kerran niin että Hupin ollessa aika kaukana musta, huusin "tänne!" ja lähdin juoksemaan toiseen suuntaan -  hienosti ja vauhdilla Hupi kyllä singahti perääni. :)

Äitini opetti lisää harjoiteltavia temppujakin, ja antoi lainaksi kosketuskepin, jonka avulla voimme harjoitella käskystä kosketusta. Keppiin kuuluu myös naksutin, joten pääsen myös kokeilemaan sen käyttöä, täytyy siis alkaa ehdollistaa Hupia naksuttimen äänestä seuraavaan välittömään (tai tässä vaiheessa vielä yhtäaikaiseen) namipalkintoon. Eli *naks* ja samalla nami suuhun.

Kosketuskeppi, jossa myös naksutin.

Hupin pitää siis kuonolla koskettaa tuota pidennettävän varren päässä olevaa palloa,

ja siitä heti kehun ja annan namin.

Myöhemmin voin lisätä harjoitukseen käskyn "koske!"

Kokeilin kotonakin sitten noita kosketusharjoituksia kepin kanssa (keppi toisessa, ja nameja toisessa kädessä, ja koiran kuono ikään kuin "seilaa" kepinnupin ja namikäden väliä). Hupi oppi tuon tosi hienosti! Nyt vaan pikkuhiljaa pidentämään tuota keppiä (pidin sitä vielä aika lyhyenä ja pienellä etäisyydellä Hupin kuonosta) ja siis sitä etäisyyttä, mikä sen pitää liikkua päästäkseen koskemaan nuppia yhä uudestaan samalla kun välissä hakee toisesta kädestä namin. Harjoittelimme myös maahanmenoa lisää niin, että Hupi laskeutuu suoraan seisomasta maahan. Nuokin sujuvat jo hyvin, kun vie kädellä namia Hupin etutassujen väliin melkein, niin se laskeutuu luonnostaan etupää edellä, kuten kuuluukin.

Vatiharjoitus oli sitten sellainen, jossa treenataan takapään käyttöä. Hupin pitää nostaa etujalkansa nurinpäin käännetyn vadin päälle, ja sitten namin avulla houkuteltuna kiertää vatia askeltamalla takajaloilla sen ympärillä. Tosin, kun kokeilin tuota sitten kotona, niin huomasin että meillä on varmaan pienempi vati täällä, kun tuntui ettei Hupi oikein kunnolla mahtunut seisomaan etutassuillaan sen päällä, enkä saanut sitä ollenkaan askeltamaan. Pitää ehkä ostaa suurempi vati...

Pentukoulu (osa 2)

Tänään päästiin pentukoulussa jo itse asiaan, kun koitti ensimmäinen varsinainen harjoituskerta koirien kanssa. Pentukoulu tapasi Aitoon Honkalan hallissa, eli siis sisätiloissa saatiin olla. Kouluun osallistui noin kahdeksan pentua, rotuja oli kaikenlaisia, pieniä ja isoja, mutta olen niin huono tunnistamaan rotuja etten nyt lähde arvailemaan niitä sen tarkemmin. :D

Mukana meillä oli paistettua kanafilettä pieniksi palasteltuina, ja Hupi olikin niistä aika innoissaan. Tuo into tosin purkautui välillä niinkin, että Hupi hyppeli mua vasten, mistä en oikein tykännyt, mutta en nyt vielä ainakaan kysynyt siihen mitään toimintaohjetta, ehkä täytyy jatkossa enemmän vain itsekseen tehdä Hupin kanssa tehtäviä niinä hetkinä, kun kouluttaja-Jonnan huomio on toisessa koirassa (tähän hän siis kannustikin, mutta nyt ekalla kerralla jumituin itse aika paljon vain tuijottamaan muiden tekemistä :D ). Aika paljon tunnilla oli odottelua, kun Jonna kävi jokaisen koirakon luona teettämässä tehtäviä ja antamassa neuvoa, sikäli siis muistutti ratsastustuntia :D

Tunnin ensimmäinen tehtävä oli kävellä ringissä ja mennä kaikki vuorotellen pienenpienen esteen yli. Este oli siis sellainen alle 10 cm lankku kahden tolpan välissä, joten kaikki pennut pääsivät kävelemällä sen yli. Toiselle kierrokselle estettä nostettiin toisella lankulla jolloin se oli jo ehkä noin 15-20 cm, mutta edelleen koirat pääsivät kävelemällä sen yli. Kaksi ensimmäistä kierrosta Hupi jolkotteli yhtään kyselemättä esteen yli, mutta kolmannella kerralla jostain syystä teki stopin eikä olisi enää halunnutkaan mennä. Lopulta, kun sain toiselta kurssilaiselta nakinpalan, niin sillä houkuttelemalla Hupi astui varovasti yksi jalka kerrallaan esteen yli. Vaikea sanoa, mikä tuossa tilanteessa muuttui niin että sillä kertaa se ei niin vain suostunutkaan estettä ylittämään.

Sitten kysyttiin, ketkä koirat osaavat jo istua ja / tai mennä maahan, ja Jonna kävi jokaisen luona katsomassa miten nuo tehtävät onnistuivat. Hupi istui hienosti ja meni myös maahan ongelmitta. Myöhemmin katsottiin miten paikallaanolo onnistuu, ja tein sen Hupille aika helpoksi, sanoin "odota" kun se istui, otin vain pari askelta taaksepäin ja tulin takaisin ja palkitsin. Kerroinkin Jonnalle, että olemme jo harjoitelleet niinkin, että minä kierrän Hupin ympäri kun se istuu ja odottaa (kun näytti niin helpolta :D ). Jonna sanoi että tuolla treenissä on ihan hyväkin helpottaa tehtäviä hieman siitä, mitä on tehnyt kotona, koska siellä on kuitenkin niin paljon enemmän häiriötekijöitä (kuten kurssikaverit) ja lisäksi paikka on vieras. Joskus koira voi näet yhdistää tempun nimenomaan siihen paikkaan, missä se on sille ensimmäistä kertaa opetettu, ja voi olla, että uudessa paikassa temppu ei onnistukaan yhtä varmasti. Siksi kannattaakin harjoitella kaikenlaista vaihtuvissa paikoissa, vaikka kesken kävelylenkin. Tein kyllä tuon Hupin kiertämisenkin lopulta kerran, kun tein omatoimisesti tehtäviä, ja hyvin onnistui sekin.

"Odota" -käskyä Jonna neuvoi harjoittelemaan kotona paitsi istuen, myös maaten, ja lisäksi ruokakupin kanssa: "istu" tai "maahan" + "odota" + kuppi maahan ja hetken aikaa odotusta + "ole hyvä". Tuohon suuntaan pitääkin nyt laajentaa omaa harjoittelua, ja maahanmenoa pitää muutenkin harjoitella lisää, se ei ole vielä yhtä varma temppu Hupille kuin istuminen. Täytyy ottaa myös nuo ruokakuppi-harjoitukset ohjelmistoon. :)

Tunnilla harjoiteltiin myös vähän vieraiden kohtaamista siten, että koira istui omistajan vieressä ja Jonna käveli sitä kohti niin kauan kunnes koira kiinnitti häneen huomionsa (otti katsekontaktin), ja Jonna kääntyi selin heti tuon kontaktin saatuaan ja pyysi palkkaamaan koiran, jos se pysyi istumassa eikä noussut pyrkiäkseen hänen luokseen. Hupille tuo tehtävä oli helppo, se istui kuin tatti paikallaan. Jonna totesikin Hupinkin kohdalla, että koska kyseinen koira (Hupi ei ollut ainoa) on luonteeltaan hieman varautunut outoja ihmisä kohtaan eikä luonnostaankaan välttämättä pyri jokaisen vastaantulijan luokse, niin tällainen tehtävä on sille melko helppo. Tosin kävelyillähän Hupi on kyllä kiinnostunut kaikista vastaantulijoista, ja pyrkimässä heidän luokseen, joten sikäli tuollaisen harjoittelusta voi olla niihin tilanteisiin apua. :) 

Jonna kehui koko ryhmäämme poikkeuksellisen rauhalliseksi, yleensä kuulemma penturyhmät ovat paljon meluisampia. - Tällä kertaa pennut eivät haukkuneet juurikaan, vain pari kertaa oven takaa vilkkuvat, seuraavalle tunnille tulossa olevat koirat saivat aikaan hetkellisen haukkukonsertin - johon Hupi ei tosin ottanut osaa... Jonna kehui myös, että kaikki pennut ottivat hyvin kontaktia ohjaajaansa tehtäviä tehdessään. Mielenkiinnolla odotan jo, että mitä seuraavalla kerralla harjoitellaan. :)

Muistettavia tehtäviä tälle viikolle:

- "Odota" -käskyä ruokakupin annon yhteyteen

- Istumista ja maahanmenoa myös lenkeillä ja muutenkin vaihtuvissa ympäristöissä

"Odota" -käskyä myös maahanmenon yhteydessä (että Hupi odottaa maaten)

Pentukoulussa!

 Postauksen kaikki kuvat (c) Eemi Koskela

Tänään tiistaina oli pentukoulun ensimmäinen tapaamiskerta, ja tämä olikin vielä ilman koiria vietetty "teoriatunti" joka pidettiin Vietti & Vaiston tiloissa. Samana päivänä aiemmin Eemi kävi tapaamassa Hupia ja napsi siitä pihalla aika liudan kuvia, joita käytän tämän postauksen kuvamateriaalina. :)

Pentukoulun ohjaajaja Jonna aloitti kurssin teoriaosuuden kertomalla kahdesta eri oppimisteoriasta: klassisesta ja instrumentaalisesta. Klassinen oppimisteoria nojaa siihen, että koiralle jää muistijälkiä sen kokemista asioista, ja näin koira ehdollistuu odottamaan tietyissä tilanteissa tietynlaista käytöstä (sellaista mitä on siis tapahtunut samanlaisessa tilanteessa ennenkin). Koira saattaa esimerkiksi innostua jo nähdessään ihmisen vetävän takkia päälleen, jos tuo takki on ollut aina päällä ulkoilulenkeillä ja koira on oppinut takin päällevetämisen tarkoittavan, että nyt lähdetään ulos. Tällaisia positiivisia mielleyhtymiä voi hyvin käyttää koulutuksessa hyödyksi, ja nostaa niillä koiran innostuneisuutta. Koulutukseen Jonna suositteli ottamaan esimerkiksi aina saman repun mukaan (jossa namit, lelut, vesikuppi ja vesipullo tms), jotta koira pikkuhiljaa yhdistää sen koulutukseen ja saattaa hyvinkin innostua jo kotona kun reppu otetaan esille, että jes nyt lähdetään treeniin!

Instrumentaalinen oppimisteoria on nimensä mukaisesti välineellisen oppimisen teoria. Klassisin esimerkki välineellisestä oppimisesta on Pavlovin koirakokeet, joissa koira ehdollistuu yhdistämään tietyn äänen ruokakupin saapumiseen, ja lopulta pelkkä ääni (välineenä) saa koiran erittämään sylkeä vaikka ruokakuppia ei näkyisikään. Koiran koulutuksessa eniten käytetyt "välineet" ovat palkkaus (nami, leikkihetki) ja pakote (tai jopa rankaisu) (nykäisy hihnasta, selän kääntäminen koiraa päin tms.).

Palkkausta namilla

Sitten hieman motivoinnista, eli palkkauksesta: koiralle tyypillisimmät mieluiset ja motivoivat palkinnot ovat ruokapalkinnot tai lelupalkinnot (leikkihetki lempilelun kanssa). Etenkin pennuilla eniten motivoiva asia voi vaihtuakin moneen kertaan, joskus ruoka kiinnostaa eniten, toisinaan taas joku ihana lelu. Jonna kehottikin ottamaan koulutuskerroille mukaan paitsi koiran herkkuruokaa, myös useamman lelun, jotta voi hieman tilanteen mukaan kokeille, mikä omaa koiraa sillä kerralla motivoi eniten.

Hyvä testi siihen, mistä koira on eniten kiinnostunut, on seuraavanlainen: ota koiran nameja taskuun ja mene koiran kanssa häiriöttämälle paikalle, jossa se saa olla irti (ulkona tai sisällä). Anna koiralle nami taskusta, ja muutu sen jälkeen ihan passiiviseksi, ja laske samalla mielessä viiteen. Sen jälkeen anna koiralle taskusta uusi nami, ja taas muutu heti perään passiiviseksi ja laske viiteen. Toista viisi kertaa, sen jälkeen muutu passiiviseksi ja laske mielessäsi niin kauan, kuin koiran mielenkiinto pysyy yllä. Siis laske niin kauan, kun se odottaa uutta namia ja lopeta siihen, kun koira luovuttaa, kyllästyy, ja alkaa puuhata jotain omiaan. Tee sama koe myöhemmin lelun kanssa (leikkihetki + lelu taskuun ja laske viiteen) ja laske taas viiden kerran jälkeen, kauanko koira jaksaa odottaa uutta leikkihetkeä ennenkuin luovuttaa. Kumpaa tahansa se jaksaakin odottaa kauemmin, se sitä motivoi enemmän.

Tunnilla oli puhetta myös saalisketjusta: siinä on seuraavat osat: jahti - kiinnikäynti (tappo) - saaliinkanto. Jalostuksen vuoksi koirilla vaihtelee se, mistä osasta saalisketjua ne nauttivat eniten. Esimerkiksi vinttikoirat nauttivat eniten jahdista, terrierit taas kiinnikäynnistä (tai ravistelusta) ja alkukantaiset sudet puolestaan nauttivat eniten saaliinkannosta. Saalistuksen viettitaso on korkeimmillaan yleensä jahdin aikana, ja laskee kohti saaliinkantoa. On hyvä pohtia, mistä osasta saalisketjua oma koira nauttii eniten; onko sen mielestä parasta vain juosta lelun perässä, nauttiiko se "vetoleikeistä" joissa jäljitellään tuota saaliin ravistelua, vai onko se tyytyväisimmillään saadessaan rauhassa kantaa "saalistaan" eli leluaan ilman että kukaan yrittää ottaa sitä siltä pois. Tämän kun tiedostaa, voi koittaa leikkiä oman koiransa kanssa juuri sillä tavalla, mikä sitä miellyttää eniten.

Saalisketju: jahti (keppi heiluu edessä)

 Saalisketju: kiinnikäynti

 Saalisketju: saaliinkanto

Tunnilla puhuttiin myös palkkauksen oikea-aikaisuuden tärkeydestä (tässä saattaa joskus olla naksuttimesta hyötyä, etenkin nopeiden tehtävien kanssa). Lisäksi puhuttiin siitä, miten pakotteen avulla ei koskaan opeteta uutta, vaan sitä voi käyttää vain siinä tapauksessa, että koira jo osaa vaaditun asian, mutta muuten vain jumpittelee ja on tottelematon.

 

 "Odota" -käskyn harjoittelua

(Hupin pitää pysyä istumassa kun minä kierrän kävelemällä sen ympäri)

 Joskus sujuu, ja toisinaan sitten taas ei :D 

Loppuun Jonna vielä korosti, että kursseille tullaan myös pitämään hauskaa ja nauramaan valloittaville karvakavereillemme, eikä asioita tarvitse ottaa niin haudanvakavasti. :) Innolla jo odotan ensimmäistä koirien kanssa tehtävää harjoituskertaa!

 Lopuksi Hupin omaa kivaa: havupuun oksien tavoittelua :D

Hupi 12 viikkoa ja rokotus

 

Niinhän siinä kävi että kasvattajan luona kävimme lopulta

naaman trimmauttamassa :)

Taas on paljon mahtunut viikkoon, kävimme Hupin kasvattajan luona jossa kasvattaja trimmasi tuon nassun, ja sen jälkeen olemme pari kertaa kotona ajeluttaneet trimmeriä pitkin kuonoa lyhyitä aikoja, jotta naamankin trimmaaminen pysyy Hupilla muistissa.

Ideaparkissa on tullut käytyä jo kahtena perjantaina (kuvat ekalta kerralta), ja viimeksi kun käytiin Mustissa ja Mirrissä, niin Hupi ei jännittänytkään enää oikeastaan ollenkaan, lähinnä oli vain kovasti innoissaan. :)

Hupi kylillä, Ideaparkin Fifi & Fidossa ja Liikuntakeskus Parkin pihalla

Eläinlääkärivisiittikin saatiin eiliselle, Hupi sai 12-viikkoisrokotuksensa ja samalla yleisen tarkastuksen, jossa kuunneltiin sydäntä, kokeiltiin kivekset (kummatkin kuulemma tuntuivat normaalisti), venyteltiin hieman takajalkoja, ja katsottiin hampaat ja korvat. Eläinlääkärin odotusaulassa Hupia hieman jännitti alkuun, mutta pian tutki innokkaasti paikkoja sielläkin. Hupi kävi myös omatoimisesti lattialla olleella vaa'alla, ja lukema näyttikin jo 10,1 kg! Pöydälle nostettuna hieman koitti rimpuilla ja pyrki pöydältä pois, mutta kun napakasti vain pidin kiinni niin sain sen kyllä siinä pysymään ja ihan nätisti antoi lääkärin koskea, eikä rokotuksestakaan paljon välittänyt, hieman vingahti. Neljän viikon päästä mennään sitten saamaan uusi rokotus ja sitten onkin rokotussuoja kunnossa kunnes tulee seuraava vahvistus. :)

  

Ekaa kertaa eläinlääkärissä

Tänään lauantaina käytiin taas Usvaa ja Monaakin moikkaamassa äitini luona, ja ohjelmassa oli jälleen kovasti pellolla juoksua. Mona ärähti Hupille sisällä kerran kovemmin (niin että Hupi puikki vinkuen piiloon keittiön pöydän alle), mutta sitä ennen Hupi olikin läppäissyt Usvaa tassulla naamaan, joten ihan oikeaan paikkaan tuo "paikan näyttäminen" taisi tulla. Toivottavasti Hupi myös pikkuhiljaa oppii nuo omat rajansa, mitä tulee vanhempiin koiriin, ettei mene tahallaan ärsyttämään ainakaan montaa kertaa peräkkäin... Vieläkin kyllä perääntyy heti kun vanhempi koira sanoo vähän "rumemmin", eli ei ainakaan vaikuta liian röyhkeältä tai tyhmänrohkealta.

Hupi 11 viikkoa

Tänään Hupi kääntyi jo 11-viikkoiseksi, ja viikon päästä odottaakin jo ensimmäinen rokotus! :) 

Trimmaamiset ovat sujuneet vaihtelevasti. Ensimmäistä kertaa kun trimmasimme vähän takapuolta, niin kaikki sujui oikeinkin hyvin, kun mieheni piti vähän Hupista etupäästä kiinni ja syötteli nameja, niin aika rauhassa sain ajella. Ei tosin ajeltu ihan niin kauttaaltaan kuin virallisesti pitäisi, mutta vähän kuitenkin. Sitten kuin toisena päivänä koitimme naaman ajelua, niin sepä ei enää oikein sujunutkaan. Hupi rimpuli ja aukoi suutaan ja yritti ottaa trimmeriä suuhun ja kun itse en oikein ole varma kuinka lujaa siitä saa pitää kiinni jne, niin luovutimme aika nopeasti. Käymme ensi sunnuntaina kasvattajan luona vähän lisäkurssilla, jospa siellä onnistuisi rimpuilevan pennunkin trimmaus paremmin. Suoraan ammattilaisellekaan en halua viedä, ja kun haluan kuitenkin nuo perus-konetyöt oppia tekemään, niin pakko vain jatkaa harjoitelua. Kyllä se vielä tästä. Korvien nyppimistä ja putsailua olen myös jatkanut säännöllisesti, ja niistä olen aika hyvin jo saanutkin pois sekä karvoja että likaa.

Tänään koitti matokuurin aika, se pitää antaa aina viikkoa ennen rokotusta. Keitetty kananmuna ja matolääke oli aika voittaja-yhdistelmä! :D Pursotin lääkettä aina kahden kananmunansiivun väliin ja tein niistä ikään kuin kerrosvoileipiä, ja Hupihan hotkaisi ne niin nopeasti ja juurikaan pureskelematta, että ei tainnut edes ehtiä huomaamaan koko lääkettä. Tai jos huomasikin, niin kananmunanhimo vei voiton. :D Onni on ahne koira, ainakin tietyissä tilanteissa ;)

Pihalla olemme jatkaneet sosiaalistumisharjoituksia ja ihmetelleet postinkantajaa, naapureita, satunnaisia ohikulkijoita, myös koiranulkoiluttajia, pientä lasta ja lumiauraakin :D Vähän autojen perään Hupi joskus meinaa rynnätä jos olemme tuossa kadulla, mutta toivottavasti hiljalleen pääsee tuosta tavasta eroon kun ohi suhahtelevia autoja kuitenkin pian joutuu koko ajan sietämään, sen verran vilkkaan kadun varrella asutaan. Kaksi kertaa Hupi on haukkunut pihassa jollekin ihmiselle, mutta kummallakin kerralla lopettanut haukkumisen päästessään haistelemaan vähän lähempää, ja usein kohtaamiset sujuvat tosi hyvin, kun vain pidän namit valmiina ja palkitsen heti nätisti katselusta. Kaikkihan pientä pentua niin kiinnostaa, ja kaikki pitäisi päästä haistelemaan... 

Kävimme myös jo kerran kaupassa, Vietti & Vaisto -liikkeessä, jossa tapasimme myös jo tulevan pentukoulumme ohjaajan Jonnan! Jonna antoikin heti hyviä ohjeita, kun meillä kesti hieman ehkä turhan kauan päästä kaupan ovesta sisään, kun jäin odottelemaan että Hupi rohkaistuisi. Pitäisi kuulemma itseni vain vieläkin reippaammin ja rohkeammin näyttää mallia ja mennä vain edeltä Hupia arveluttaviin paikkoihin ja näin osoittaa sille, ettei tässä ole mitään ihmeellistä. Pitää laittaa muistiin tuo! Jonna sanoi myös että hänestä vaikuttaa siltä että Hupista tulee tosi iso, jos on jo reilu 10-viikkoisena niin iso kuin mitä se nyt on... Saapa nähdä :D Eilen myös käytiin vaa'alla ja painoa olikin jo tasan 9 kiloa! Eli kun Hupi painoi 5,2 kg meille tullessaan, niin onhan sitä tässä neljän viikon aikana tullutkin jo 3,8 kg painoa lisää. Ei se kyllä lihavalta (ainakaan omaan silmään) vaikuta, että luulen että tuo on urospennulle ihan hyvä kasvuvauhti.

Yksinoloakin olemme jo harjoitelleet niin, että pisimmillään Hupi on ollut tunnin yksin niin että kukaan ei ollut kotona. Mieheni oli se, joka ensimmäisenä palasi kotiin ja hänen mukaansa ei rappukäytävään kuulunut pihaustakaan, eikä vielä siinäkään vaiheessa, kun hän jo kolisteli eteisessä, vaan ihan rauhallisesti Hupi oli makuuhuoneessa ja odotti että ovi avataan. Jätin Hupille nameja "piiloihin" ympäri huonetta jättäessäni sen sinne, ja ainakin toistaiseksi siis vaikuttaa siltä, että yksinolokin onnistuu ilman suurta ja pitkäkestoista vinkuna- haukkumis- tai ulvontasooloa, peukut pystyyn että jatkuukin yhtä hyvin!

Koirakavereita ja pellolla juoksua

Tänään matkustettiin uudestaan äitini luokse, jonne tuli nyt myös 19 viikon ikäinen Máni-poika (Islannin lammaskoira). Autoilu meni nyt tosi hyvin mennen tullen, toivonkin että Hupista vielä tulee tosi mutkaton autoilukaveri. :)

Máni oli kyllä vielä hieman liian raisu, ja kun kyseessä oli ensitapaaminen, niin Hupi oli selkeästi taas varautunut ja haki lähinnä turvaa ihmisten jaloista, ja pari kertaa vingahtikin kun Máni ajoi sitä takaa ja pääsi vähän liian lähelle. Kun Máni ja Usva sitten myöhemmin leikkivät hurjasti kahdestaan, Hupi pysytteli jaloissani ja katseli sieltä kyllä hyvinkin kiinnostuneesti toisten puuhailuja.

Hupi ja Máni

Mánin ja omistajansa Ritvan lähdettyä joimme sisällä kahvit, jonka aikana Hupi sai otettua nokoset (ja söikin siinä alkuun keskipäivän ruokansa). Ennen lähtöä kävimme vielä Hupin ja Usvan kanssa kahdestaan pellolla juoksemassa, ja nyt Hupi olikin silminnähden rennompi, kulki häntä komeasti pystyssä ja kutsui Usvaa leikkiin (Usvaa ei kauheasti kiinnostanut, mutta pari kertaa vähän lähti ajamaan Hupia takaa) ja välillä jopa vähän hampailla nappasi Usvaa hännästä, kun ei muuten saanut sen huomiota. :D Usvakin oli sillä kertaa jo selkeästi rennompi eikä niin varautunut Hupin seurassa, eikä ottanut nokkiinsa jos Hupi kävi siinä ihan lähelläkin nuuskimassa ja jopa vähän näykkimässä. Eiköhän niistä vielä kaverit saada! :)

Kuvat (c) Seija Karonen

Kymmenviikkoiskuulumisia

Hupin lähestyessä kymmentä viikkoa kävimme ensimmäistä kertaa tapaamassa äitini koiria, Usvaa ja Monaa, ja Usva tuli vielä toisenä päivänä meillekin erikseen kylään. Seuraavassa kuvia ensitapaamisesta äitini kodin läheisellä pellolla:

Äidilläni kotona :) Kotiinviemisiksi saimme Ikean rotankin :D

(Yllä olevat kuvat (c) Seija Karonen)

Trimmasin Hupin tassut ensimmäistä kertaa! Peppua tai naamaa en vielä koittanut,

ettei tule liikaa yhdellä kertaa. Tassujen päältä sain ihan hyvin, polkuanturoiden puolelta vähän

huonommin, ja varpaiden väleistä en edes vielä yrittänyt, kun rimpuilua oli kuitenkin aika paljon.

Hupi kävi myös ensimmäistä kertaa meillä pesulla! Suihkussa oli tosi nätisti ja seistä tönötti vain

paikallaan, fööni oli taas se vähän jännempi juttu, mutta hetkittäin antoi föönatakin kun syötin makupaloja... Selän föönaus onnistui parhaiten, mutta mitenkään kokonaan kuivaksi en Hupia saanut, enkä toisaalta halunnut taas liikaa yrittääkään, ettei sillä ehdi mennä täysin hermo ja tulla siksi ikävä kokemus. Olin valinnut kuitenkin nollakelin päivän joten ei haitannut vaikka mentiin hetkeksi uloskin vielä osa turkista kosteana. Harjasin turkkia kyllä pariinkin kertaan karstalla ja koitin vielä kammallakin, ettei jäänyt takkuja. Ihan hyvin tuntui kuivuvan itsekseen loppuun loppupäivän kuluessa.

Kuivumisen jälkeen oltiinkin ensistä pörröisempiä :D