Varis vieköön!

Tänään tehtiin Hupin kanssa jälleen pihalla luoksetuloharjoituksia. Tein tahallani vähän jo "vaikeamman" luoksetuloharjoituksen, eli kun huomasin Hupin tonkivan innokkaasti maata, kutsuin sitä siinä tilanteessa ja lähdin samalla itse Hupista poispäin juoksemaan. Hyvin onnistui, Hupi tuli juoksujalkaa. Näin olen siis Kaimion kirjasta oppinut, että luoksetuloharjoituksia kannattaa asteittain vaikeuttaa siten, että jos alkuun kutsuu pentua luokseen vain niissä tilanteissa, kun se ei ole kiinnostunut mistään muusta, niin pikkuhiljaa kutsuu luokseen myös niissä tilanteissa, kun sillä on jo muutakin tekemistä. Ja asteittain vaikeuttaa harjoitusta kunnes saa koiran tulemaan luokseen missä tahansa tilanteessa (tai se on ainakin se ideaali mitä tavoitellaan).

No, äkkiarvaamatta harjoitus muuttuikin vielä vaikeammaksi, ja yllätyksenä mullekin. Pihaan lennähti varis, jota Hupi ei alkuun edes huomannut. Ajattelin sitten että katson nyt, miten se reagoi kun linnun huomaa. Hupi huomasi linnun ja lähti tepastelemaan sen perään, vähän jopa vaanivasti hiipien. Lintu hyppeli aikansa maata myöten ja antoikin Hupin tulla ihan parin metrin päähän ennekuin pyrähti lentoon. Hupihan lähti sitten ihan juoksemaan lentoon pyrähtäneen linnun perään, kohti naapuritalon parkkipaikkaa. Huusin sitä sekä nimeltä että "tänne" -käskyllä, mihin se ei ihan alkuun tuntunut kumpaankaan ragoivan. Hetken päästä, kun huusin, sain kuitenkin Hupin pysähtymään ja katsahtamaan muhun päin. Sillä samalla hetkellä, kun huomasin, että se katsoo mua kohti, lähdin juoksemaan toiseen suuntaan. Huh, Hupi lähti kuin lähtikin perääni ja tuli juoksujalkaa hakemaan naminsa! Onneksi! 

Siitä sitten lähdettiin kyllä samantien sisään, kun oltiin muutenkin jo oltu se puoli tuntia ja päätin, että tässä oli nyt jännitystä riittämiin tälle ulkoilukerralle. Soitin äidillenikin ja kerroin tapahtuneesta, ja hän kyllä rauhoitteli että olin tehnyt ihan oikein tuolla poispäin juoksemisella: koiraa kun ei ikinä jahtaamalla saa kiinni, joten jos kyse ei ole välittömästä hengenvaarasta, niin aina mieluummin ihminen juoksemaan koirasta poispäin kuin sitä kohti, silloin pitäisi olla suurempi todennäköisyys saada koira nopeammin kiinni ja tilanne hallintaan.

Vähän tietysti nyt jännittää, että miten jatkossa, jos tuollainen tilanne toistuu, mutta silloin täytyy itse olla heti tilanteessa mukana ja jo ennenkuin Hupi huomaa linnun (tai oravan tai mikä se sitten sillä kertaa onkaan), tai viimeistään siinä kun se on jo huomannut "saaliin" mutta ei ole vielä ehtinyt sen perään, niin samantien kutsumista ja toiseen suuntaan juoksua, ja tietysti erityisherkkunami Hupin tullessa luokse.