Kotona!

Tätä kirjoittaessa Millicans Fargo on ollut meillä kotona kuusi päivää (tai oikeastaan viisi ja puoli, nyt on torstai, ja hän saapui viime lauantaina). Huomenna perjantaina täyttää kahdeksan viikkoa. Ja kutsumanimeksi tuli muuten Hupi. :)

Hupin hakumatka sujui rauhallisesti. Alkuun matkusti sylissäni, mutta rupesi siinä 10 minuutin kuluttua aika paljon hyörimään ja pyörimään siinä (yritti mm. kiivetä olkani yli tavaratilaan), ja huomasi lopulta penkillä avoinna olleen häkin oviaukon, ja livahti siitä itse sinne sisään. Hupi jäi sitten siihen mun puoleiseen päätyyn häkkiä, ja matkusti siinä aika rauhallisesti loppumatkan. Välillä istuen ja välillä maaten. Pidin kättä koko ajan häkissä sen ulottuvilla, jotta saisi siitä halutessaan turvaa, ja kyllä kuono tai tassu lähes koko matkan olikin käteni päällä tai vieressä.

Hupi kotipihassa lauantaina 1 t 40 min automatkan jälkeen.

Kotona kannoin Hupin sisään ja vein heti makuuhuoneeseen, kun olin lukenut, että pennun kanssa on hyvä heti viettää aikaa siinä huoneessa, minne sen on tarkoitus jäädä yöksi nukkumaankin. Eikä Hupi tuon ekan iltapäivän ja illan aikana edes halunnut poistua makuuhuoneesta minnekään, oli hyvin varovainen ja ujo.

Välittömästi automatkan jälkeen makkarissa väsynyt poika.

Ruoka maistui heti ekana iltana :)

Ruokailupaikka on sittemmin siirretty olohuoneeseen

(keittiömme on koiran ruokailupaikaksi liian ahdas ja hankalan mallinen, käytävä).

Vähitellen uskallettiin olohuoneenkin puolelle, jossa viltistä tuli pian

mieluisa makuupaikka.

Ekat ulkoilut oli lähinnä tätä :D

Hupi on osannut alusta lähtien tehdä tarpeensa hienosti sanomalehdelle (ja vähemmän hienosti matollekin, mutta mistäpä niitä pieni koira toisistaan erottaa ;) ). Ensimmäiset ulkoilut oli kyllä aika huvittavia - tosin sillä hetkellä se ei huvittanut, vaan melkein hirvitti, kun pelkäsin jo, että eikö se rohkaistu ollenkaan tuolla pihalla yhtään kulkemaan. Mullakin on kuitenkin todella pitkä aika siitä, kun olen viimeksi näin pienen pennun kanssa puuhannut, joten tuo Hupin alkuvarovaisuus tuli vähän yllätyksenä. 

Ehkä suurin epätoivon hetki koitti, kun Hupi ehkä kolmannella ulosvientikerralla alkoi täristä jo mun sylissä rappukäytävässä. Kerrostalossa siis asutaan ja ulos on mentävä rappukäytävän kautta. Ajattelin jo siinä kohtaa että no niin, koko ajan menee vain huonompaan suuntaan, nyt se tärisee jo tässäkin, ei tästä tule mitään. Soitin sitten äidilleni, joka useamman koiran elämässään omistaneena (ja tälläkin hetkellä kaksi länsigöötanmaanpystykorvaa omistava) vain rohkaisi että entistä useammin nyt vain vien sitä pihalle enkä lannistu tuollaisesta pienestä tärinästä, ja että ulkona vain kauheasti nameja koko ajan, että ulkoilusta muodostuisi Hupin mielestä kannattava juttu. Onneksi se tuntuu olevan melkoisen ahne, joten nameilla palkitseminen toimii hyvin. No, siinä sitten kun harjoituksia jatkettiin, ei Hupi enää tärissytkään seuraavilla kerroilla rapussa yhtään, ja nameilla houkuttelemalla sain sen kulkemaan jo pienen ympyränkin pihassa.

Tiistaina äitini tulikin sitten jo isäni kanssa käymään ja Hupia katsomaan, ja tämäpä olikin isojen edistysaskelten päivä. Ensinnäkin, äitini yhtään varoittamatta vain päästi Hupin irti pitkästä liinasta, jossa minä olin sitä pitänyt, kun pelkäsin sen karkaavan multa :D Äitini (ja pari muutakin samasta asiasta huomauttanutta ihmistä) sai mut ymmärtämään, että nyt pentuna on juuri se paras aika harjoitella irti olemista ja luoksetuloa, kun pentu on silloin vielä luonnostaan arka eikä harhaudu kauas ihmisestä. Irti päästyään Hupi reipastuikin ihan silmissä, ja uskalsi jo vähän juoksennellakin pihalla! Hupi teki tuolloin myös ensimmäistä kertaa pissan pihalle, kun äitini ehdotti että laitamme sanomalehteä maahan, ja siihen päällehän se tuli! :) Suunnitelmaan kuului, että tästä lähtien ulos laitettavaa sanomalehteä aletaan vain asteittain pienentämään, kunnes sitä ei tarvita enää lainkaan, mutta muutamalla seuraavalla ulkoilukerralla Hupi tekikin pissat jo suoraan maahan, joten tuo välivaihe voitiin hypätä kokonaan yli! Fiksu Hupi :)

Nyt vilistetään pihalla jo näin mukavasti :)

Ja uskalletaan myös tutkia kotipihaa jo innolla :)

Sittemmin on tullut jo parit kakatkin ulos, ja pissalla Hupi käy nyt yleensä melkein heti ensimmäisenä ulos päästyään. Toki pissoja lirahtelee edelleen sisällekin, kun pieni pentu pissaa vielä niin usein eikä pysty kovin kauan pidättelemään. Mutta selkeästi on nyt hoksannut, että ulos tarpeiden teko kannattaa, kun heti ollaan tunkemassa kehujen saattelemana namia suuhun :) Tuossa irti vai kiinni asiassa tein lopulta itseni kanssa sellaisen kompromissin, että iltahämärässä (yhdeksän maissa tapahtuvissa ulkoiluissa) pidän Hupin kuitenkin vielä taluttimessa, koska vielä näin helmikuussa tulee niin pimeää että musta koira hukkuu äkkiä sinne hämärään ja itselleni tulee epämukavan hermostunut olo jos kadotan Hupin pihalla silmistäni, vaikkei se kauas menisikään. Valoisaan aikaan saa sitten telmiä vapaana, ja luoksetuloa yritän harjoituttaa joka ulkoilukerralla ainakin muutaman kerran. Käskynä siinä on "tänne". Toistaiseksi on onnistunut tosi hyvin, olen kutsunut sekä Hupin ollessa jo muutenkin tulossa luokseni, että sen istuessa maassa paikallaankin, ja ainakin vielä se on joka kerta myös tullut luokseni ja olen päässyt sitä siitä palkitsemaan. :)  Olen alkanut nyt viemään Hupia ulos etenkin aina ennen ja jälkeen ruokaa, se tuntuu toimivan hyvin. Ennen ruokaa vähän pikaisemmin ja ruuan jälkeen ollaan sitten vähän kauemmin, yleensä noin 20-30 minuuttia kerrallaan. Pakkasta ei ole onneksi nyt ollut, lämpötila ollut nollassa tai jopa muutaman asteen plussan puolella.