Yhdeksänviikkoiskuulumisia

Hupi täyttää tänään yhdeksän viikkoa, ja on ollut meillä nyt päivää vaille kaksi viikkoa. Pikkuhiljaa alkaa jonkinlainen rutiini löytymään päiviin, vaikka vielähän tuo rutiini tulee monta kertaa muuttumaankin Hupin kasvaessa ja niiden vaihtoehtojen lisääntyessä, mitä sen kanssa voi tehdä (lenkille pääsyä odotan jo innolla, mutta vielä Hupi on liian vauva lenkkikaveriksi). 

Hupi väsyneenä autoilusta tiistaina

Tiistaina vein tytärtä ratsastustunnille Hupin kanssa autolla, kun mieheni oli töissä enkä vielä halua jättää Hupia yksin kotiin. Tallille päin matka sujui ihan hyvin, vähän Hupi vinkui alkuun mutta rauhoittui kun tytär istui sen vieressä takapenkillä ja jutteli sille rauhallisesti. Paluumatka ilman tytärtä (mieheni meni hakemaan hänet tunnin jälkeen) olikin sitten vähän raskaampi, Hupi vinkui ja ulvoi ja haukahteli lähes koko matkan ja rauhoittui vasta noin 5 minuuttia ennen kuin pääsimme kotipihaan (matka siis kestää yhteensä noin 20 minuuttia). Toivottavasti tuosta ei jäänyt sille mitään traumaa, tuo oli nyt ensimmäinen kerta kun Hupi osoitti mieltään autoilua vastaan, kun aiemmin minun istuessani takana sen vieressä, se on ollutkin jopa pennuksi epätavallinen rauhallinen. Ehkä tuo sitten oli enempi sitä "normaalia" pentukäytöstä ;) Pakkohan Hupin on kuitenkin tottua matkustamaan autossa myös niin, että joku ei koko ajan istu vieressä, jos ikinä aion sen kanssa alkaa harrastamaan, harrastuksiin kun yleensä on mentävä autolla ja tarkoitus olisi mennä kuitenkin yksin sen kanssa eikä velvoittaa jotakuta aina mukaan.

Hupille tekemääni "Yrjölän puuroa" kasvattajan ohjeen mukaan

(tattaria, hirssiä, villiriisiä ja porkkanaa + vettä)

Tässä toinen satsi, joka tuntuikin onnistuvan ensimmäistä paremmin,

ensimmäinen vaikutti kuivahtaneen vähän liikaa mutta tämä jäi mukavan kosteaksi.

Ulkoilua pallon kanssa :)

Leluja, kasvattajalta saatu pallo sekä oma vanha hanskani :D

Hupin uusi 100 cm leveä peti saapui postissa!

Ekana iltana se piti kyllä "ajaa sisään" haukkumalla ja puremalla sitä

sekä yrittämällä kaivautua sen läpi ;)

Hupi nukkuu yleensä osan yöstä pedillään ja osan lattialla (ehkä sen tulee kuuma).

Ekat lumipallerotkin jäi jalkaan suojakelillä... vielä niitä ei tarvinnut erikseen suihkutella pois kun

sulivat itsekseen niin nopeasti. Tänään tosin poistin Hupin tassuista lumipaakut kun olimme

tulleet sisälle, varpaiden välissä oli sen verran paakkuuntunutta lunta että se oikein kopisi

lattiaa vasten sisällä.

Olen pyrkinyt käymään Hupin kanssa ulkona jopa kahden tunnin välein saadakseni mahdollisimman monet hädät tulemaan ulos. Välillä sujuu paremmin ja melkein kaikki tuleekin joinakin päivinä pelkästään ulos, välillä taas (kuten tänä aamuna) Hupi ehtii pissiä ja kakkiakin sisälle ulosmenojen välissä... Nyt pari päivää on tosin vähän haitannut oma sairastumiseni flunssaan, eipä mitään vakavampaa, mutta kurkku sen verran kipeä että ei ihan niin kauan tee mieli ulkoilla kuin tavallisesti.

Ulkona harjoittelemme edelleen luoksetuloa, joka on edelleen myös toiminut tosi hyvin, ja aina on Hupi tullut kun olen sitä kutsunut. Ei nyt ehkä joka kerta ihan ekasta komennosta, mutta yleensä viimeistään siitä toisesta :D Sisällä olemme alkaneet harjoitella myös yksinoloa makuuhuoneen oviaukkoon laittamani portin avulla. Harjoittelemme siis tällä hetkellä vasta sitä, että Hupi jää portin toiselle puolelle (makuuhuoneeseen) ja itse seison portin takana toisella puolella ja odotan minuutin katsellen ihan muualle, ja palkitsen Hupin kun se on huoneessa rauhallisesti ja vinkumatta tai nousematta porttia vasten. Pikkuhiljaa pitää nyt alkaa pidentämään tuota aikaa ja sitten ottaa harjoitukseen mukaan sekin, että oikeasti poistun Hupin näköpiiristä.

Varis vieköön!

Tänään tehtiin Hupin kanssa jälleen pihalla luoksetuloharjoituksia. Tein tahallani vähän jo "vaikeamman" luoksetuloharjoituksen, eli kun huomasin Hupin tonkivan innokkaasti maata, kutsuin sitä siinä tilanteessa ja lähdin samalla itse Hupista poispäin juoksemaan. Hyvin onnistui, Hupi tuli juoksujalkaa. Näin olen siis Kaimion kirjasta oppinut, että luoksetuloharjoituksia kannattaa asteittain vaikeuttaa siten, että jos alkuun kutsuu pentua luokseen vain niissä tilanteissa, kun se ei ole kiinnostunut mistään muusta, niin pikkuhiljaa kutsuu luokseen myös niissä tilanteissa, kun sillä on jo muutakin tekemistä. Ja asteittain vaikeuttaa harjoitusta kunnes saa koiran tulemaan luokseen missä tahansa tilanteessa (tai se on ainakin se ideaali mitä tavoitellaan).

No, äkkiarvaamatta harjoitus muuttuikin vielä vaikeammaksi, ja yllätyksenä mullekin. Pihaan lennähti varis, jota Hupi ei alkuun edes huomannut. Ajattelin sitten että katson nyt, miten se reagoi kun linnun huomaa. Hupi huomasi linnun ja lähti tepastelemaan sen perään, vähän jopa vaanivasti hiipien. Lintu hyppeli aikansa maata myöten ja antoikin Hupin tulla ihan parin metrin päähän ennekuin pyrähti lentoon. Hupihan lähti sitten ihan juoksemaan lentoon pyrähtäneen linnun perään, kohti naapuritalon parkkipaikkaa. Huusin sitä sekä nimeltä että "tänne" -käskyllä, mihin se ei ihan alkuun tuntunut kumpaankaan ragoivan. Hetken päästä, kun huusin, sain kuitenkin Hupin pysähtymään ja katsahtamaan muhun päin. Sillä samalla hetkellä, kun huomasin, että se katsoo mua kohti, lähdin juoksemaan toiseen suuntaan. Huh, Hupi lähti kuin lähtikin perääni ja tuli juoksujalkaa hakemaan naminsa! Onneksi! 

Siitä sitten lähdettiin kyllä samantien sisään, kun oltiin muutenkin jo oltu se puoli tuntia ja päätin, että tässä oli nyt jännitystä riittämiin tälle ulkoilukerralle. Soitin äidillenikin ja kerroin tapahtuneesta, ja hän kyllä rauhoitteli että olin tehnyt ihan oikein tuolla poispäin juoksemisella: koiraa kun ei ikinä jahtaamalla saa kiinni, joten jos kyse ei ole välittömästä hengenvaarasta, niin aina mieluummin ihminen juoksemaan koirasta poispäin kuin sitä kohti, silloin pitäisi olla suurempi todennäköisyys saada koira nopeammin kiinni ja tilanne hallintaan.

Vähän tietysti nyt jännittää, että miten jatkossa, jos tuollainen tilanne toistuu, mutta silloin täytyy itse olla heti tilanteessa mukana ja jo ennenkuin Hupi huomaa linnun (tai oravan tai mikä se sitten sillä kertaa onkaan), tai viimeistään siinä kun se on jo huomannut "saaliin" mutta ei ole vielä ehtinyt sen perään, niin samantien kutsumista ja toiseen suuntaan juoksua, ja tietysti erityisherkkunami Hupin tullessa luokse.

Ensimmäinen kynsienleikkuu ja vierailu

Tänään leikattiin ensimmäistä kertaa Hupin kynnet, tytär piti Hupia sylissään ja tarjoili nameja, ja minä leikkasin. Ensin leikattiin pelkät takatassut, ja myöhemmin etutassut. Hyvin sujui, Hupi oli kiinnostunut lähinnä nameista ja pysyi hyvinkin rauhallisena, ei rimpuillut juurikaan. Ja haavereiltakin vältyttiin, osasin olla leikkaamatta liikaa! :)

Hupi ensimmäistä kertaa kyläilyllä

Lähdimme myös ensimmäistä kertaa Hupin kanssa kyläreissulle, mieheni äidin luokse Lempäälään, jonne automatka kestää noin 20 minuuttia. Olimme jo aiemmin käyneet Hupin kanssa vähän autossa istumassa, ja tehneet yhden viiden minuutin ajelun. Hupi matkustaa siis toistaiseksi takapenkillä äidiltäni saamassani kangashäkissä, niin että itse istun (tai ainakin joku istuu, mutta toistaiseksi se olen ollut minä) häkin vieressä takapenkillä. Autoon päästyään Hupi saa aina namin, ja moottorin käynnistyessä toisen namin, ja auton nytkähdettyä liikkeelle vielä kolmanne namin, mutta sen enempää nameja ei anneta, eikä Hupi niitä tunnu sitten enää kaipaavankaan, nytkin rauhoittui makaamaan / nukkumaan sekä meno- että tulomatkalla. Helppo kuljetettava tuntuu olevan! :)

Kyläpaikalla pihamaalla

Kotona!

Tätä kirjoittaessa Millicans Fargo on ollut meillä kotona kuusi päivää (tai oikeastaan viisi ja puoli, nyt on torstai, ja hän saapui viime lauantaina). Huomenna perjantaina täyttää kahdeksan viikkoa. Ja kutsumanimeksi tuli muuten Hupi. :)

Hupin hakumatka sujui rauhallisesti. Alkuun matkusti sylissäni, mutta rupesi siinä 10 minuutin kuluttua aika paljon hyörimään ja pyörimään siinä (yritti mm. kiivetä olkani yli tavaratilaan), ja huomasi lopulta penkillä avoinna olleen häkin oviaukon, ja livahti siitä itse sinne sisään. Hupi jäi sitten siihen mun puoleiseen päätyyn häkkiä, ja matkusti siinä aika rauhallisesti loppumatkan. Välillä istuen ja välillä maaten. Pidin kättä koko ajan häkissä sen ulottuvilla, jotta saisi siitä halutessaan turvaa, ja kyllä kuono tai tassu lähes koko matkan olikin käteni päällä tai vieressä.

Hupi kotipihassa lauantaina 1 t 40 min automatkan jälkeen.

Kotona kannoin Hupin sisään ja vein heti makuuhuoneeseen, kun olin lukenut, että pennun kanssa on hyvä heti viettää aikaa siinä huoneessa, minne sen on tarkoitus jäädä yöksi nukkumaankin. Eikä Hupi tuon ekan iltapäivän ja illan aikana edes halunnut poistua makuuhuoneesta minnekään, oli hyvin varovainen ja ujo.

Välittömästi automatkan jälkeen makkarissa väsynyt poika.

Ruoka maistui heti ekana iltana :)

Ruokailupaikka on sittemmin siirretty olohuoneeseen

(keittiömme on koiran ruokailupaikaksi liian ahdas ja hankalan mallinen, käytävä).

Vähitellen uskallettiin olohuoneenkin puolelle, jossa viltistä tuli pian

mieluisa makuupaikka.

Ekat ulkoilut oli lähinnä tätä :D

Hupi on osannut alusta lähtien tehdä tarpeensa hienosti sanomalehdelle (ja vähemmän hienosti matollekin, mutta mistäpä niitä pieni koira toisistaan erottaa ;) ). Ensimmäiset ulkoilut oli kyllä aika huvittavia - tosin sillä hetkellä se ei huvittanut, vaan melkein hirvitti, kun pelkäsin jo, että eikö se rohkaistu ollenkaan tuolla pihalla yhtään kulkemaan. Mullakin on kuitenkin todella pitkä aika siitä, kun olen viimeksi näin pienen pennun kanssa puuhannut, joten tuo Hupin alkuvarovaisuus tuli vähän yllätyksenä. 

Ehkä suurin epätoivon hetki koitti, kun Hupi ehkä kolmannella ulosvientikerralla alkoi täristä jo mun sylissä rappukäytävässä. Kerrostalossa siis asutaan ja ulos on mentävä rappukäytävän kautta. Ajattelin jo siinä kohtaa että no niin, koko ajan menee vain huonompaan suuntaan, nyt se tärisee jo tässäkin, ei tästä tule mitään. Soitin sitten äidilleni, joka useamman koiran elämässään omistaneena (ja tälläkin hetkellä kaksi länsigöötanmaanpystykorvaa omistava) vain rohkaisi että entistä useammin nyt vain vien sitä pihalle enkä lannistu tuollaisesta pienestä tärinästä, ja että ulkona vain kauheasti nameja koko ajan, että ulkoilusta muodostuisi Hupin mielestä kannattava juttu. Onneksi se tuntuu olevan melkoisen ahne, joten nameilla palkitseminen toimii hyvin. No, siinä sitten kun harjoituksia jatkettiin, ei Hupi enää tärissytkään seuraavilla kerroilla rapussa yhtään, ja nameilla houkuttelemalla sain sen kulkemaan jo pienen ympyränkin pihassa.

Tiistaina äitini tulikin sitten jo isäni kanssa käymään ja Hupia katsomaan, ja tämäpä olikin isojen edistysaskelten päivä. Ensinnäkin, äitini yhtään varoittamatta vain päästi Hupin irti pitkästä liinasta, jossa minä olin sitä pitänyt, kun pelkäsin sen karkaavan multa :D Äitini (ja pari muutakin samasta asiasta huomauttanutta ihmistä) sai mut ymmärtämään, että nyt pentuna on juuri se paras aika harjoitella irti olemista ja luoksetuloa, kun pentu on silloin vielä luonnostaan arka eikä harhaudu kauas ihmisestä. Irti päästyään Hupi reipastuikin ihan silmissä, ja uskalsi jo vähän juoksennellakin pihalla! Hupi teki tuolloin myös ensimmäistä kertaa pissan pihalle, kun äitini ehdotti että laitamme sanomalehteä maahan, ja siihen päällehän se tuli! :) Suunnitelmaan kuului, että tästä lähtien ulos laitettavaa sanomalehteä aletaan vain asteittain pienentämään, kunnes sitä ei tarvita enää lainkaan, mutta muutamalla seuraavalla ulkoilukerralla Hupi tekikin pissat jo suoraan maahan, joten tuo välivaihe voitiin hypätä kokonaan yli! Fiksu Hupi :)

Nyt vilistetään pihalla jo näin mukavasti :)

Ja uskalletaan myös tutkia kotipihaa jo innolla :)

Sittemmin on tullut jo parit kakatkin ulos, ja pissalla Hupi käy nyt yleensä melkein heti ensimmäisenä ulos päästyään. Toki pissoja lirahtelee edelleen sisällekin, kun pieni pentu pissaa vielä niin usein eikä pysty kovin kauan pidättelemään. Mutta selkeästi on nyt hoksannut, että ulos tarpeiden teko kannattaa, kun heti ollaan tunkemassa kehujen saattelemana namia suuhun :) Tuossa irti vai kiinni asiassa tein lopulta itseni kanssa sellaisen kompromissin, että iltahämärässä (yhdeksän maissa tapahtuvissa ulkoiluissa) pidän Hupin kuitenkin vielä taluttimessa, koska vielä näin helmikuussa tulee niin pimeää että musta koira hukkuu äkkiä sinne hämärään ja itselleni tulee epämukavan hermostunut olo jos kadotan Hupin pihalla silmistäni, vaikkei se kauas menisikään. Valoisaan aikaan saa sitten telmiä vapaana, ja luoksetuloa yritän harjoituttaa joka ulkoilukerralla ainakin muutaman kerran. Käskynä siinä on "tänne". Toistaiseksi on onnistunut tosi hyvin, olen kutsunut sekä Hupin ollessa jo muutenkin tulossa luokseni, että sen istuessa maassa paikallaankin, ja ainakin vielä se on joka kerta myös tullut luokseni ja olen päässyt sitä siitä palkitsemaan. :)  Olen alkanut nyt viemään Hupia ulos etenkin aina ennen ja jälkeen ruokaa, se tuntuu toimivan hyvin. Ennen ruokaa vähän pikaisemmin ja ruuan jälkeen ollaan sitten vähän kauemmin, yleensä noin 20-30 minuuttia kerrallaan. Pakkasta ei ole onneksi nyt ollut, lämpötila ollut nollassa tai jopa muutaman asteen plussan puolella.

Trimmausoppia ja pentuvilinää

Tänään pääsin kasvattajan luona ensimmäistä kertaa vähän opettelemaan trimmausta, lähinnä siis niitä yleensä kotona itse tehtäviä konetöitä, jotka pitää tehdä noin 2-3 vko välein, että turkki pysyy siistinä ja koiralle itselleenkin mukavana. Tähän kuuluu siis tassut (varpaanväleineen), hännänalus eli peräpää hännäntyvestä suunnilleen napaan asti, sekä koiran kuono, naama ja kaula. Eli siis juurikin niitä maalaisjärjellä ajateltuna "arimpia" mahdollisia paikkoja pitäisi nyt sitten harjoitella itse ajelemaan! :D No, varovasti kun aloittelee ja pentuakin siinä samalla hommaan jatkuvasti totuttelee ja päivittäin käsittelee, niin ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, mutta kieltämättä hieman nyt jännittää, että miten kaikki lähtee sujumaan.

Sain tänään kuulla myös meidän pojan nimen, koko nimi on Millicans Fargo! Vielä en ole varma, jääkö Fargo kutsumanimeksikin, onhan se ainakin sopivan lyhyt, ja muutenkin mukava nimi. :)

Tässä se onnistunein edestäpäin otettu kuva :D

Kuvausolosuhteet oli vähän haastavat siinä vilinässä ;)

Ehkä parhaiten tarkentunut kuva... tietysti takaapäin

Pentujen tervehtimisen jälkeen kasvattaja näytti meille aikuisella koirallaan (sekä pentujen tädillä että äidillä) kotona tehtäviä konetöitä, jonkin verran myös saksilla leikkaamista, kynsien leikkuun sekä korvien puhdistuksen.

Konetyöt:

Hännänalunen siistitään peräaukon ympäryksestä mahanaluseen noin napaan asti, niin että ei jää pitkiä karvoja joihin pissat tai kakat jäisivät roikkumaan.

Tassut siistitään noin koiran ranteeseen asti, varpaiden päältä, alta ja väleistä.

Naama ja kaula siistitään niin, että kuono siistitään kokonaan nenänpäähän saakka (ja huulien ylikin, huulia pitää venyttää taaksepäin niiden yli ajaessa, ja suusta ulos lipsuvaa kieltä pitää varoa!) Siistittävä alue jatkuu aivan silmänjuureen eli alaluomeen asti, silmien yläpuolelta ei ajella. Posket ajetaan korvaan asti. Kaula ajetaan alhaalta ylöspäin korvanjuureen asti niin, että muodostuu v-kirjaimen muotoinen alue alas kaulasta kumpaankin korvanjuureen. Sormella voi painaa koiran korvaa vähän umpeen, jos tuntuu, että sitä häiritsee korvan vieressä surisevan trimmerin ääni liikaa.

Kynnet:

Kynsien leikkaamiseen kasvattajalla oli hyvä vinkki: kynnet kannattaa leikata niin, että katsoo tassua alakautta (eli polkuanturan puolelta), jolloin kynnessä oleva hermopää erottuu pienenä nyppynä, jonka jälkeen kynsi jatkuu "elottomana" pelkkänä kynsiaineena, jota siis kuuluu leikata.

Korvat:

Korviin laitetaan korvapuuteria, joka tekee karvoista tahmaisia (ja värjääkin niitä valkoiseksi, kätevää! :D) jolloin ne tarttuvat sormiin paremmin. Korvia ei kannata nyppiä pinseteillä, vaan aina sormilla. Sormet saa pinsettiotteella työntää oikeastaan niin pitkälle kuin mahtuvat, eivät mahdu (kaksi sormea pinsettiotteessa siis) niin pitkälle että olisi vaaraa työntää niitä liian pitkälle. Niin paljon karvoja pois kuin vain lähtee. Tämä tosin pitää ensimmäisen kerran tehdä vasta muutaman kuukauden päästä pennun kotiutumisesta, pienellä pennulla korvakarvat eivät vielä niin paljon kasva. Korvaa voi myös halutessaan putsata hieman korvanpuhdistusaineella.

Silmät:

Jos silmät alkavat punoittaa, voi kokeille silmähuuhdetta. Tosin jos punoitus jatkuu ja/tai pahenee kovaan rähmimiseen, on syytä käydä näyttämässä eläinlääkärillä.

Fargo sivultapäin :)

Kun tuli oma vuoro kokeilla pään alueen ajelua, niin jännitys oli kova... Alkuun painoin trimmeriä ihan liian hellästi, ettei se oikeastaan irrottanut juuri mitään :D Kauhea pelko siitä, että painaa liian kovaa! Lopulta kuonoa ajaessa onnistuin vähän paremmin tekemäänkin jotain näkyvää jälkeä ja sain vähän tuntumaa siihen, miltä trimmerin pitäisi omaan käteen tuntua liukuessaan koiran ihoa vasten.

Oman pennun kanssa täytyy muiden käsittelyharjoitusten ohella kyllä alkaa heti harjoitella trimmerinkin kanssa puuhailua, vaikka vaan alkuun pitäen sitä käynnissä koiran vieressä tms, vaikka ei varsinaisesti mitään ajaisikaan. Ja sitten ajetaan vaikka yksi tassu päivässä jne, vähän kerrassaan... Toivottavasti harjoitus tekee, jos nyt ei ihan mestaria, niin ainakin kohtalaisen trimmaajan mustakin. ;)

Tällaisiakin mahtiotoksia mahtui mukaan: "tassu" :D

Tässä yksi aika yksityiskohtainen ja hyvä trimmausblogaus