Näyttelytrimmi ja pentunäyttely

Laura Myyrän trimmaama pentuleijonaleikkaus

Sunnuntain näyttelyä varten käytiin perjantaina Ylöjärvellä Laura Myyrän luona trimmissä, ja hän leikkasi Hupille pentuleijonaleikkauksen. Kuvassa Hupi heti perjantai-iltana trimmistä tultuaan. Ihan tuon näköisenä ei poika kyllä kehään asti pysynyt, näyttelypäivänä nimittäin satoi vähän väliä ja koko alue oli täynnä lammikoita. Muilla villisten omistajillahan olikin ihan teltat mukana, mutta me koitettiin pärjätä yhden sateenvarjon alla - no eihän siitä mitään tullut, jalat ja häntä varsinkin kastui ihan totaalisesti kehään mennessä. 

Olimme pentuluokan (isovillakoira, musta, ruskea ja valkoinen, 7-9 kk) ainoat. Ainoana oleminenhan ei kuitenkaan suinkaan tarkoita automaattista luokkavoittoa, vaan silloin koirakko joko saa tai on saamatta kunniapalkinnon (KP). Jos kunniapalkinto napsahtaa, silloin vasta on automaattisesti luokan voittaja ja "rotunsa paras" (ROP) -pentu. No kuinka ollakaan, meille tuo kunniapalkinto napsahti, märästä koirasta ja paikoin kovastikin jo kihartuneesta turkista huolimatta! Jee! :D 

Tuomarina toimi Astrid Lundava, Virosta, ja Hupin arvostelu oli kokonaisuudessaan seuraava: 

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, hieman löysät alahuulet. Hieman pysty kaula. Hyvä selkälinja, hyvä hännän kiinnitys, hieman lyhyt olkavarsi. Hyvin kulmautunut. Tarvitsee vielä lisää itsevarmuutta. Hyvä karvanlaatu."

Tuo "tarvitsee vielä lisää itsevarmuutta" tuli ehkä siitä, kun seisotuksessa piti pari kertaa asemoida Hupi uudelleen asentoon, vähän oli venkoilua, mutta toisaalta myös seisoi ihan nätisti aina sen hetken aikaa. Lisää harjoitusta tuohon tarvitaan edelleen. Juostessa meni myös alkuun peitsaamiseksi, josta kehäsihteeri huomautti, mutta kun itse lisäsin vauhtia, niin peitsaaminen loppui ja Hupi ravasi hyvin. Juostessa ei edelleenkään ollut mitään hyppimistä tai muuta riehumista, se on ihanasti jäänyt kokonaan pois. :)

Eli kaiken kaikkiaan meni siis hyvin, mutta edelleenkään en suunnittele meille mitään sen ihmeellisempää näyttelyuraa, sen verran tuo näyttelyturkin ylläpito kuitenkin arveluttaa. Voi toki olla, että jossain vaiheessa vielä löydän itseni joltain näyttelytrimmauskurssilta. :D

Mätsäreissä taas (+ ensimmäinen punkki!)

Viimeisissä Match Show -harjoituksissa ennen ensimmäistä virallista näyttelyä käytiin Iittalassa Kalvolan Koirat ry:n tapahtumassa. Päivä oli helteinen. Hupi käyttäytyi rauhallisesti ja ystävällisesti loppuun saakka, vaikka olimme paikalla peräti kolmisen tuntia! Äitini oli myös Usva-koiransa kanssa pienten aikuisten luokassa, sijoittuen punaisen nauhan koirista kuuden parhaan joukkoon.

Ensimmäisessä kehässä kaikki meni aika hyvin, Hupi juoksi hyvin ja riehumatta, ja jaksoi ensimmäiset seisomisetkin nyt paremmin kuin koskaan ennen. Koitin nyt esittää sitä niinkuin villakoiraa kuuluu esittää, kaulan alta (tai poskesta) vähän vetäen sen päätä taaksepäin lapojen päälle, ja toisella kädellä häntää nostaen pystyyn. Hieman koitin myös asetella takajalkoja. Hupi antoi nyt myös tuomarin koskea itseään ilman mitään ongelmia, hampaat antoi katsoa nätisti eikä reagoinut mitenkään mihinkään muuhunkaan kopelointiin. Tuomari tosin löysi sitten Hupista sen elämän ensimmäisen punkin, kiveksestä! Pyysi muakin kokeilemaan ja toden totta, pieni ylimääräinen pallohan siellä selvästi tuntui. Onneksi äitini oli mukana, hän on kokenut punkinpoistaja, ja sai heti mätsäripaikalla punkin nyppäistyä pois. Täytyy alkaa tehdä kotonakin säännöllisiä punkkitarkastuksia.

Sinisten pentujen kehään jälleen päädyimme, ja siellä Hupilla alkoi kyllä loppua kohden jo kärsivällisyys sen verran olla koetuksella, ettei olisi enää jaksanut seistä. Juoksemiset meni edelleen hyvin, mutta seistessä peruutteli pois mun otteesta muutamaan kertaan. Täytyy vaan koittaa jatkaa harjoituksia ja tehdä sille selväksi, että seisotaan niin kauan kunnes minä sanon että riittää, eikä niin kauan kunnes Hupi itse päättää, että riittää...

Häntä näyttäisi olevan hienosti pystyssä tässä juostessa,

kuten villakoiralla kuuluukin :)

Näyttelyseisonta-harjoitukset jatkuvat - ja Jonnan jatkokurssin viimeinen kerta

Viime postauksen jälkeen olenkin oppinut jonkin verran lisää villakoiran seisottamisesta, mm sen, että päätä ei suinkaan ole tarkoitus venyttää eteen, kuten joillakin muilla roduilla, vaan pikemminkin vetää ylös ja taakse, niin että pää on suoraan lapojen päällä. Etujalkojen pitäisi lisäksi olla suoraan alla ja täysin samassa linjassa, takajalat hieman takana (esittäjänpuoleinen takajalka saa olla hieman edempänä), ja tietysti häntä pystyssä. Esittäjän sormet eivät myöskään saisi näkyä koiran kurkulla (kuten tuossa viime postauksen kuvassa omani näkyy). :D 

Näissä uudemmissa kuvissa olen jo aika hyvin saanut ne kaulasta pitelevät sormeni piiloon ja tosiaan Hupin pään taaemmas, mutta edelleen korjattavaa löytyy. No, ei tämän pitänytkään olla helppoa ja heti valmista :D

Hupin kuono osoittaa väärään suuntaan ja etujalat

on varmaankin liian vinossa, muuten ehkä jo ihan ok.

Kuvakulma on tässä vähän huono (liian etuviistosta)

ja taas taitaa kuono osoittaa liikaa sivuun.

Tässä kuono osoittaa suoraan eteen, mutta etujalat ei

ole linjassa. tuota esittäjänpuoleista takajalkaa laitoin tässä tarkoituksella

edemmäs kokeilumielessä.

Eilen kävimme myös Jonnan perustottelevaisuus-jatkokurssin viimeisellä tunnilla. Otettiin vähän seuraamista ja toisten koirien ohittamista, sekä kaartion kiertämistä ja ruutuun menemistä. Hupi meni ruutuun kuin ammuttuna, kun vain näki että siellä odotti nameja :D Sää oli taas sateinen, mikä aiheutti Hupissa hieman ylimääräistä riehumista, mutta nyt sain jo paljon paremmin sen rauhoittumaankin, kuin viimeksi sateella treenatessa, jolloin se oli aivan pois kontrollista ja vaati Jonnaakin keskittymään meidän kanssa pelkästään siihen riehumiseen reagointiin ja mun ohjeistamiseen siinä. Neuvot kyllä tepsivät, nytkin se kyllä yritti alkaa riehua monta kertaa, mutta sain sen komennettua rauhoittumaan joka kerta, ja sitten tietenkin palkkasin kovasti rauhallisuudesta. Sain tänään myös tiedon, että olemme päässeet Valkeakosken kennelkerhon rally-tokon alkeiskurssille, joka alkaa tiistaina 8.8. Mahtavaa, vihdoin päästään treenaamaan sitä varsinaista rallyakin! :)

Esitystreeniä ja laukausvarmuutta

Eilinen seisotus... on tässä vielä tekemistä, että jalat saisi hyvin,

ja aikaakin pitäisi saada vielä pidemmäksi, minkä Hupi jaksaa seistä hiljaa.

Edelleen ollaan jatkettu näyttelyseisotustreeniä, pikkuhiljaa pidentäen aikaa, jonka vaadin Hupia seisomaan. Jalkojen asettelu onkin vielä aika vaiheessa, kun nyt on keskitytty siihen että ylipäänsä saadaan Hupi malttamaan tuossa paikallaan seisomisessa.

Koottiin myös oma epävirallinen treeniryhmä, jossa treenaillaan erilaisia toko- ja rallyjuttuja (vähän myös näyttelyjuttuja) viiden koirakon voimin. Eilen kokoonnuttiin toista kertaa, ja otettiin hieman luoksetuloja, paikallaan makuuta ja perusasennossa istumista häiriön keskellä. Lopuksi testattiinkin vielä kaikkien koirien laukausvarmuutta, kun yksi meistä oli järjestänyt ampujan valmiiksi omaa koiraansa testatakseen. Alkuun oltiin tiiviinä ryhmänä ja kaukana ampujasta, mutta vähitellen siirryttiin lähemmäs ja lopuksi myös vietiin koirat kauemmas toisistaan, jolloin ne eivät enää nähneet toisiaan, ja testattiin muuttaako se mitään. Ainakaan Hupin kohdalla ei muuttanut, se ei reagoinut yhteenkään laukaukseen yhtään mitenkään. Hieman katsahti laukauksen suuntaan, mutta ei edes säpsähtänyt. :)

Lisää Match Show -kokemusta

Hupi (6 kk) Tampereen Hakametsän jäähallin hiekkakentällä

Tänään jatkettiin mätsäriharjoituksia, tosin ilman mainittavaa menestystä (siniset pennut - ei sijoitusta) Havannalaiset ry:n Match Show'ssa Hakametsän jäähallin hiekkakentällä. Päivä alkoi odottelulla, sillä x-rotuisten kehä oli ennen isojen pentujen kehää, mutta ihan hyvin Hupi jaksoi odottaa. Hieman tempoili ohi kulkevien koirien (tai ohi juoksevien lasten) perään mutta totteli ihan kivasti kun toteutin nyt tuota aloittamaani tiukempaa linjaa ja komensin sitä välillä ihan kunnolla, kun nyt koitan ottaa haltuun tämän pikkuhiljaa murrosikäisen uroskoiran... Toki komentamisen jälkeen ja Hupin rauhoituttua, aina palkkasin ja kehuin kovasti. Aika ajoin Hupi ihan makaili jalkojeni juuressa ja katseli ohi kulkevaa elämää leppoisasti. Viime aikojen sateiset kelitkin vaihtuivat sopivasti mätsärin alkuun mennessä kauniiksi ja jopa kuumaksi auringonpaisteeksi (onneksi oli vettä mukana!).

Alkukehässä meni taas juosten esittäminen omasta mielestäni aika hyvinkin, Hupilla pysyi kaikki neljä jalkaa maassa (ei siis hyppinyt mua vasten) eikä edes kauheasti vetänyt edellä menevän koiran perään. Edellä menevä koira vieläpä hyppeli ja pysähteli vähän väliä niin että hyvä ettei törmätty heihin, itsekin jouduttiin sen vuoksi ainakin kerran pysähtymään, mutta Hupi selvisi tuostakin tosi hyvin, ei hämääntynyt yhtään ja keskittyi vain muhun.

Seisottamisessa sitten edelleen näkyi se harjoituksen puute. Hampaat antoi katsoa hyvin, mutta muuten meni kiemurteluksi ja tepasteluksi enemmän kuin seisomiseksi. - Toisaalta, onhan se edelleen vasta 6 kk vanha pentu :D En nyt vieläkään ota tuosta sen isompaa stressiä, rauhassa jatketaan vain harjoittelua. Olen kyllä nyt katsellut youtubesta villakoirien erikoisnäyttelystä videomateriaalia isovillakoirakehästä, ja ajattelin nyt ottaa ihan sieltäkin oppia tuohon seisottamisen harjoittelemiseen. En ole vielä oikein osannut esim. pitää Hupia poskesta kiinni samalla kun se seisoo, ja sillä tavoin tuntuvat kuitenkin isovillakoiran kanssa tekevän. Täytyy alkaa nyt totuttaa sitä tuohonkin. Harjoitukset siis jatkukoon! :)

Kuulumisia mm. mätsäreistä

Nyt onkin ollut pitkä tauko blogiin kirjoittamisessa, muutimme välistä kerrostalosta omakotitaloon, ja omien rajallisten voimien vuoksi ei ole oikein ehtinyt tai jaksanut blogia päivittää.

Koulutuksissa olemme Hupin kanssa käyneet yhä edelleen, tosin Koirakoutsin valmennus loppui taas tällä erää, samoin Valkeakosken kennelkerhon arkitottelevaisuus, mutta Jonnan jatkokurssilla olemme edelleen käyneet, viimeksi paikallaan makuuta harjoitellen. Hieman kärsivällisyyttä vielä vaatii Hupilta tuo harjoitus.

Erilaisissa match show'ssa olemme myös alkaneet käymään, ja tänään sitten ilmoitin Hupin jo ihan oikeaan kaikkien rotujen näyttelyynkin täällä Valkeakoskella. Elokuussa sitten menemme 7-9-kuisten pentuluokkaan. Ensimmäisissä mätsäreissä (Haukilassa ja Valkeakoskella) juosten esittämisen kanssa oli suuria vaikeuksia, ja varsinkin Valkeakosken mätsäreissä meni ihan pelleilyksi etenkin kakkoskehä. Hupi siis hyppi ravaamisen sijaan ja yritti purra hihnaansa. Tuohon otin sitten kurinpalautuksen äitini neuvosta, kun hänen kanssaan harjoittelimme näyttelyravia, jouduin komentamaan jo aika kiukkuisesti mutta sain kuin sainkin Hupin rauhoittumaan, ja seuraavissa mätsäreissä Tampereen Kalevassa ravit sujuikin tosi hyvin.

Näyttelyseisottamisen kanssa on kylläkin edelleen ongelmia. Tällä hetkellä keskityn siihen, että palkkaan Hupia pelkästään paikallaan seisomisesta, en vielä yritäkään nostella sen häntää tai asetella sen jalkoja, kunhan saisin sen ymmärtämään käskyn "asento" tarkoittamaan pitkään paikallaan seisomista (erotuksena "seiso"-käskystä, jonka olen ajatellut enemmän rallyn puolelle tarkoittamaan liikkeestä seisahtumista tms). Katsotaan miten tuo lähtee sujumaan. Hitsi kun piti ekaksi koiraksi hankkia tämmöinen rotu, joka on kohtuullisen haastava esitettävä näyttelyssä, kun siihen kuuluu tuo hännän pitely ja jalkojen asettelu ja pään pito ylhäällä jne... :D Tosin eihän mulla ollutkaan mikään tarkoitus alkaa Hupin kanssa näyttelyitä sen enempää harrastamaan, vaan pääpaino on siinä rally-tokossa, mutta toisaalta miksei, ja näin pentuaikana on jo pelkästään sosiaalistamisenkin vuoksi mielestäni ihan hyvä edes noita mätsäreitä muutama kiertää. En tiedä olisinko oikeaan näyttelyyn ilmoittautunutkaan, jos ei sattumalta olisi sattunut näin lähelle.

Uusia kuulumisia pentukoulusta ja muualtakin

En ole viime aikoina paljon muistanut / jaksanut blogiin päivittää, mutta nyt voisin taas kirjoitella uusimmat kuulumiset.

Pentukoulu päättyi viime tiistaina ja viimeisinä harjoituksina teimme seuraamisen alkeita: pikku pätkiä siis seuraamista, perusasennosta seuraamaan lähtemisiä, seuraamasta maahan menoja seuraamasta istumaan istumisia. Noita olen koittanut nyt harjoitella kotonakin lenkeillä. Päätin, että ainakin kahdella lenkillä päivässä teen muutaman minuutin treenin noita läpikäymiämme asioita, että jutut säilyisi ja vahvistuisi Hupin päässä (ja munkin :D ). 

Valkeakosken kennelkerhon arkitottelevaisuuskouluunkin menimme, ja näitä tapaamisia on ollut kahtena keskiviikkona. Siellä on menty täysin samoja asioita kuin pentukoulussa ja koirakoutsin valmennuksessakin, eli edelleen seuraamista, katsekontaktin vahvistamista ja sen sellaista. Hyvin ollaan Hupin kanssa mukana pärjätty vaikka Hupi onkin ryhmän kuopus (taas kerran) ja kun muistaa aina pitää leikkihetkiäkin tasaisin väliajoin eikä tee liian pitkiä keskittymispätkiä kerrallaan, niin hyvin Hupilla on pysynyt mielenkiinto ja jaksaminen yllä.

Koirakoutsin viime valmennuksessa oli aiheena mikäs muu kuin seuraaminen :D ja siellä mulle huomautettiin, että namia pitelevä käsi kannattaa nostaa kylkeä pitkin vähän ylemmäs ja laittaa kyynerpää enemmän koukkuun, jolloin koiran katse nousee luonnostaan mukana kohti sitä toivottua lopputulosta, eli katsekontaktia ohjaajaan. Se olikin hyvä neuvo ja sen avulla sain jo aika hyvääkin kontaktia Hupilta noissa seuraamaan lähtemisissä. Eihän se pitkää pätkää vielä jaksa tehdä, mutta eipä tarvitsekaan. Nyt yritän lähinnä saada napakkuutta noihin perusasennosta lähtemisiin, että Hupi oikeasti lähtee mun mukana heti eikä jää miettimään että jaa pitikös munkin jonnekin liikkua...

Tänään kävimme mieheni äidin luona, jossa onkin naapurissa vähän yli vuoden ikäinen pieni narttukoira, jonka kanssa Hupi tulikin oikein hyvin juttuun, saivat leikkiä pihalla irtikin ja kovasti siinä juoksivat, ja Hupi ymmärsi kunnioittaa vanhemman nartun auktoriteettia ja perääntyi aina jos neiti sanoi vähän kovemman sanan. Toivottavasti Hupi saa joskus toisekin tuon koiraneidin kanssa juosta, sen verran kivasti tulivat juttuun (ainakin vielä).

Kävimme myös pentutapaamisessa Hupin kasvattajan luona, jossa vilskettä riitti kun yhdeksän pennun pentueesta kuusi oli paikalla (+ neljä vanhempaa koiraa). Sielläkin Hupi kunnioitti aika hyvin vanhempien koirien auktoriteettia, mutta osa omista siskoista olikin sitten helisemässä, kun Hupi ihan paini niiden kanssa, selätti ja tuli päälle räyhäämään, sekä yritti hyppiä päälle muutenkin. Tuosta sitten kasvattajan kanssa puhuimme myöhemmin ja tulin siihen tulokseen, että tuollaiseen käytökseen pitää jatkossa itse puuttua tehokkaammin, että Hupi tajuaisi, ettei saa liikaa häiritä ja ahdistella niitäkään koiria, jotka eivät itse kykene antamaan samalla mitalla takaisin.