Uusia kuulumisia pentukoulusta ja muualtakin
En ole viime aikoina paljon muistanut / jaksanut blogiin päivittää, mutta nyt voisin taas kirjoitella uusimmat kuulumiset.
Pentukoulu päättyi viime tiistaina ja viimeisinä harjoituksina teimme seuraamisen alkeita: pikku pätkiä siis seuraamista, perusasennosta seuraamaan lähtemisiä, seuraamasta maahan menoja seuraamasta istumaan istumisia. Noita olen koittanut nyt harjoitella kotonakin lenkeillä. Päätin, että ainakin kahdella lenkillä päivässä teen muutaman minuutin treenin noita läpikäymiämme asioita, että jutut säilyisi ja vahvistuisi Hupin päässä (ja munkin :D ).
Valkeakosken kennelkerhon arkitottelevaisuuskouluunkin menimme, ja näitä tapaamisia on ollut kahtena keskiviikkona. Siellä on menty täysin samoja asioita kuin pentukoulussa ja koirakoutsin valmennuksessakin, eli edelleen seuraamista, katsekontaktin vahvistamista ja sen sellaista. Hyvin ollaan Hupin kanssa mukana pärjätty vaikka Hupi onkin ryhmän kuopus (taas kerran) ja kun muistaa aina pitää leikkihetkiäkin tasaisin väliajoin eikä tee liian pitkiä keskittymispätkiä kerrallaan, niin hyvin Hupilla on pysynyt mielenkiinto ja jaksaminen yllä.
Koirakoutsin viime valmennuksessa oli aiheena mikäs muu kuin seuraaminen :D ja siellä mulle huomautettiin, että namia pitelevä käsi kannattaa nostaa kylkeä pitkin vähän ylemmäs ja laittaa kyynerpää enemmän koukkuun, jolloin koiran katse nousee luonnostaan mukana kohti sitä toivottua lopputulosta, eli katsekontaktia ohjaajaan. Se olikin hyvä neuvo ja sen avulla sain jo aika hyvääkin kontaktia Hupilta noissa seuraamaan lähtemisissä. Eihän se pitkää pätkää vielä jaksa tehdä, mutta eipä tarvitsekaan. Nyt yritän lähinnä saada napakkuutta noihin perusasennosta lähtemisiin, että Hupi oikeasti lähtee mun mukana heti eikä jää miettimään että jaa pitikös munkin jonnekin liikkua...
Tänään kävimme mieheni äidin luona, jossa onkin naapurissa vähän yli vuoden ikäinen pieni narttukoira, jonka kanssa Hupi tulikin oikein hyvin juttuun, saivat leikkiä pihalla irtikin ja kovasti siinä juoksivat, ja Hupi ymmärsi kunnioittaa vanhemman nartun auktoriteettia ja perääntyi aina jos neiti sanoi vähän kovemman sanan. Toivottavasti Hupi saa joskus toisekin tuon koiraneidin kanssa juosta, sen verran kivasti tulivat juttuun (ainakin vielä).
Kävimme myös pentutapaamisessa Hupin kasvattajan luona, jossa vilskettä riitti kun yhdeksän pennun pentueesta kuusi oli paikalla (+ neljä vanhempaa koiraa). Sielläkin Hupi kunnioitti aika hyvin vanhempien koirien auktoriteettia, mutta osa omista siskoista olikin sitten helisemässä, kun Hupi ihan paini niiden kanssa, selätti ja tuli päälle räyhäämään, sekä yritti hyppiä päälle muutenkin. Tuosta sitten kasvattajan kanssa puhuimme myöhemmin ja tulin siihen tulokseen, että tuollaiseen käytökseen pitää jatkossa itse puuttua tehokkaammin, että Hupi tajuaisi, ettei saa liikaa häiritä ja ahdistella niitäkään koiria, jotka eivät itse kykene antamaan samalla mitalla takaisin.
